Muoviteknologian harjoitukset

Kuvassa näkyvät kaikki kolme erilaista muovinkäsittelyä. 

Tosin salaattiottimien keskellä oleva ura ei kuvassa kyllä näy.

Metallitöiden harjoitukset

Allaolevassa kuvassa näkyvät metallityöni. Lampetin osa, johon kynttilä laitetaan, on alumiinista taivuteltu. Lampetin valoaheijastava osa on pakotettu kuparista. Lampetin kahva on taottu metallista.

Kuparilevyn pakottaminen

Kuparilevyn pakottamisesta ajattelin ensin tehdä perinteisen löylykauhan, koska löylykauhamme on rikki. Suunnitelma kuitenkin muuttui, sillä halusin koittaa yhdistää useamman metallityön. Ajattelinkin tehdä pienen lampetin. Kuparilevyä käyttäisin lampetin heijastuslevynä. Paksumpaa eli 6 mm metallitankoa käyttäisin kuparisen heijastuslevyn ja kynttilän telineosan yhdistämiseen. Kynttilän telineen tekisin alumiinista.

Kuparilevyn pakottaminen oli minulle ihan uutta. Kuparilevylle piirrettiin ensin harpilla halutun kokoinen ympyrä. Levy piti ensin leikata karkeasti muotoonsa eli ympyräksi metallisaksilla. Kuparilevyn reunan hioin paremmin muotoonsa isolla metallihiomakoneella. Lopuksi vielä viimeistelin levyn reunan käsin metalliviilalla.

Seuraavaksi levy piti kuumentaa tulen liekillä eli puhaltimella. Sitten levyä pakotettiin eli muokattiin kuperaan muotoon. Laitoin levyn mahdollisimman keskikohtaansa putkimuotin päälle. Sitten löin levyä useita kertoja pyöreäpäisellä vasaralla. Lampetin heijastuosasta ei tarvitse tulla yhtä syvä kuin löylykauhasta. Niinpä ehdin saada yhdellä levyn kuumentamisella kuparin tarpeeksi kuperaksi.

Lopuksi vielä kiillotin kuparia AutoGlym-vahalla ja käsipyyhkeellä hinkkaamalla. Sillä sai aikaiseksi mukavan kiillon, jolloin kynttilänliekki heijastaa hyvin valoa.

Emaloidut korut ja tompakkilangasta punotut korut ovat jo aiemmassa blogitekstissäni.

Samoin alumiinilevyn taivuttaminen viisikulmaiseksi rasiaksi on kerrottu 

Metallityön opetusjakso -blogitekstissä. Alumiinilevyn taivuttaminen ja pop-niittaus ovat minulle tuttuja opettajankoulutuksen teknisten töiden opetusjakson ajalta.

Metallitangon takominen oli minulle ihan uusi työmenetelmä. Aluksi kuumensimme metallitankoa hitsausliekillä. Tällä tekniikalla sain lyödyksi kiinnityspään tangosta sopivan litteäksi. Seuraavana päivänä tein ruuvipenkkiin kiinnittämällä ja erityisellä työkalulla metallitankoon kierteet. Jatkoin työskentelyä kuumentamalla metallitankoa myös ahjolla. Nyt löin taontavasaralla tankoa alasimen  ns. sarven kohdalla. Tankoon piti lyödä hieman sarven yli, jotta sai tangon sopivasti kaareutumaan. Vaikka takominen on työmenetelmänä aika raskasta, niin sitä oli mukava päästä kokeilemaan. 

Oppilaiden kanssa tehtäessä pitää muistaa erityisesti kuumatyöskentelyn työturvallisuusasiat. Muistuta ja näytä tehtäessä suojahanskojen käyttö, pihdeillä kuumasta työstä kiinnipitäminen ja riittävä etäisyys ahjosta tai muusta kuuman lähteestä. Myös suojatakin tai -haalarin käyttö on suotavaa. Riittävän rauhallinen ja häiriötön työskentely kuumatilaoissa on erittäin tärkeää.

Mielestäni lampetista tuli ihan onnistunut metallityö-kokonaisuus. Ja kuten kuvasta näkyy, kuparinen heijastusosa heijastaa hyvin valoa. Vanhan ajan "taskulamppuni" on valmis. Olen lopputulokseen tyytyväinen.

Metallityön opetustehtävä

Metallityönä oppilaat voisivat tehdä alumiinilevyn taivutuksen pieneksi laatikoksi. Tarkoitus on tehdä pieni rasia, jonka kannen voisi tehdä puusta, ohuesta puulevystä tai metallista. Rasiaosa voidaan tehdä joko viisi- tai nelikulmaiseksi. Nelikulmainen rasia kannattaa tehdä mikäli oppilaat ovat ensimmäistä kertaa tekemisissä metallin kanssa. Mikäli oppilailla on jo ennen ollut metallitöitä, voidaan ajatella tehtäväksi viisikulmainen rasia. Materiaali kanteen voidaan valita oppilaan mieltymyksen mukaan tai sitten käytettävissä olevien materiaalien ja resurssien mukaan.

Rasian kokoa voidaan mallipiirroksesta pienentää tai suurentaa oppilaan haluaman käyttötarkoituksen mukaan. Kohtuullisen pieni rasia kannattaa tehdä, jos koululla ei ole käyttää erityistä metallitaivuttamis- eli pokkaustyökalua. Pienen rasian saa taitetuksi taittopihdeilläkin. Taittamista kannattaa hieman harjoitella, joten vanhoja metallinpaloja kannattaa tässä uusiokäyttää harjoitteluun.

Vaikka paperimalli olisi suunniteltu ja piirretty hyvin, niin taittaminen ei aina mene ihan millilleen juuri siihen mihin on tarkoitus. Taitettujen kulmien viimeistelyyn voi käyttää sopivan kokoista puupalaa. Sopivan kokoinen puupala saattaa löytyä joko ylijäämälaatikosta tai sellaisen voi tehdä. Puupala laitetaan rasian sisään ja toinen puupala otetaan ulkopuolelle. Sitten kiinnitetään rasia ja sopivan kokoinen puupala ruuvipenkkiin ja naputellaan kolmas puupala lyöntisuojana kulmia siistimmäksi.

Rasian kansi voitaisiin vielä päällystää kankaalla. Kansikankaan alle laitettaisiin mahdollisesti myös pehmustusta jonkin verran, jolloin rasiaa voisi käyttää neulatyynynä. Tällöin työhön tulisi integroitua tekstiilitöitä ja se voitaisiin toteuttaa yhteisprojektina.

Mallin jäljentämisen työkalut.

Jaksosuunnitelma

Metallityöstöjakso 3 x 2 tuntia

Kannen tekeminen 3 x 2 tuntia

Ensimmäinen kaksoistunti

Oppilaita voidaan motivoida tuomalla näytille erilaisia metallirasioita. Voidaan esittää aiheeseen ja suunnitteluun johdattavia kysymyksiä: mitä haluan/halutaan säilyttää rasiassa? Kenelle rasia tulee? Aluksi pitäisi kertoa metalleista   ja niiden työstämisestä oppilaille. Esitellään erilaiset metallityövälineet mm.: metallisaha, peltisakset, pora, viila ja vesihiomapaperi. Opettaja näyttää metallin leikkaamisen ja taittamisen. Alumiinia leikattaessa kannattaa huomioida leikkaussuunta. Sakset nostavat hieman toista reunaa leikattaessa. Kannattaa leikata niin päin, että tuosta "nostovaikutuksesta" on hyötyä myöhemmin, kun metallia aletaan taittaa eteenpäin.

Tehdään paperisuunnitelmat tai kopiodaan oppilaille valmis suunnitelma x 2. Toisen paperisuunnitelman voi leikata ja havainnollistaa sillä taittamista ja työjärjestystä. Oppilaille jaetaan sopivat palat alumiiinia. Piirretään alumiiniin irtileikatun mallin mukainen kuva käyttämällä mattopuukkoa, metalliviivainta ja teippiä apuna. Leikataan rasia-aihio alumiinista peltisaksilla. Opettajan kannattaa vielä uudelleen näyttää peltisaksilla leikkaamisen suunta, ennenkuin oppilaat alkavat leikata työtään.

                                            Alumiinin leikkaamista.

Toinen kaksoistunti

Näytetään rasian reunojen taivuttaminen. Läpikäydään yhdessä taivuttamisjärjestys. Oppilaat taivuttavat rasiansa ensimmäisellä tunnilla. (Ainakin suurin osa heistä.) Taivuttamisen viimeistelyä.

Toisella tunnilla: Rasian liitokset on tarkoitus tehdä pop-niiteillä. Oppilaille pitää opettaa pop- eli vetoniittauksen välineet ja työtavat. Huomioitavaa: Reijän kohdan merkkaaminen. Poraamisen aloituskohdan merkkaaminen piikillä. Varovaisuus poraamisen alkuvaiheessa, ettei terä ala vaeltaa. Pop-niitin asettaminen oikein päin. Pop-niitin kiinnittämistyökalun käyttäminen.

Mikäli jollakulla oppilaalla meni taivutteleminen ensimmäisellä tunnilla aivan pieleen, niin vielä ehtii tehdä uuden rasian. Opettaja auttaa.

                                             Alumiinin taivuttamista taivutuspihdein.

Kolmas kakoistunti:

Viimeisten pop-niittien kiinnittämiset. Rasian kulmien hiominen viilalla ja lopuksi teräsvillalla tai/sekä hiomapaperilla. Alumiinin viimeistely: kiillotus ja/tai lakkaus. Aikaansaannosten esittely.

Kannen tekeminen:

Ensimmäinen kaksoistunti

Kannen suunnittelu, mallipiirtäminen ja sopivan kannen mittaminen. Valitaan kannen materiaali. Puusta tehtäessä aloitetaan sopivan palan sahaamisella. Jatketaan kannen alapuolen uran tekemisellä.

Metallista tehtäessä mitataan minkä kokoinen kansi sopii rasiaan. Tehdään paperimalli. Sovitetaan. Piirretään ja leikataan alumiinista.

Toinen kaksoistunti

Jatketaan kannen työstämistä. Puinen kansi pitää käsitellä vahalla, lakalla tai petsillä. Annetaan välillä kuivua ja käsitellään uudelleen.

Alumiinikansi taivutellaan muotoonsa ja kiinnitetään kulmat pop-niitein.

Kolmas kaksoistunti

Puiseen kanteen tehdään mahdollinen pehmuste ja kangaspäällinen.

Metalliseen kanteen tehdään kulmien viimeistely edellä opetetun rasian viimeistelyn mukaan.

Kootaan valmiit kannelliset rasiat yhteen ja tarkastellaan niitä. Mietitään yhdessä mitä opittiin, missä onnistuttiin ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Opintojakson tavoitteiden nelikenttämalli:

  Tavoitteet:                                                                   Tavoitteet:

Tiedot ja taidot:  *alumiinin taittaminen  *alumiinin leikkaaminen peltisaksilla  *alumiinin taivuttaminen peltipihdeillä tai    pokkauskoneella  *alumiinin poraaminen  *pop-niittaus  *alumiinin viimeistely	Suunnittelun taidot:  *rasian mallin suunnittelu/valitseminen    minkälaisen rasian tekee  *minkäkokoinen rasia  *kenelle rasia tulee  *mitä rasiassa pidetään  *minkälainen kansi tehdään  *minkälainen kokonaisuus rasiasta tulee
Työskentelyn taidot:  *työvälineiden oikea ja    tarkoituksenmukainen    käyttäminen  *annettujen ohjeiden mukaan    työskenteleminen  *työturvallisuus	Kasvamisen taidot:  *epäonnistumisen sietäminen  *sinnikkyys ja pitkäjänteisyys        työskentelyssä  *ilo ja innostuminen omasta tekemisestä  *valmiista rasiasta eli aikaansaadusta työstä    iloitseminen

Emaloidut korut

Saimme kouluelektroniikan korukurssilla kokeilla myös kuparikorulaatan tekemistä. Tällöin kuparilevy laitettiin kahden metallimuotin väliin. Muottiin sopiva puraisin pudotetaan muottikoloon. Sitten puraisinta lyödään kovaa vasaralla/pienellä lekalla. Puraisin ja muotit poistetaan ja tuloksena on muotin kokoinen kuparilevyn pala. Kuparilevyyn saattoi vielä tehdä pienen reijän ketjukiinnitystä varten.

Pari tällaista laattaa halusin emaloida. Emalointi tehdään niin, että mahdollinen suojamuovikalvo kuparilevyltä poistetaan. Mikäli levyn reunat ovat naarmuiset tai terävät, ne kannattaa hioa sileiksi ennen emalointia. Samoin siloitetaan myös mahdolliset naarmut. Mikäli levy on kovin rasvainen, niin se kannattaa nyt puhdistaa.

Seuraavaksi levylle töpötetään, tiputellaan sopiva määrä emalointijauhetta. Emalointijauheita on saatavana monen värisiä. Niinpä eri väreistä voi tehdä myös erilaisia yhdistelmiä tai sekoituksia. Pieniä kuvioitakin voi koittaa saada levylle esim. kakkupaperin tai muun paperimuotin avulla. Kun värijauhe on tiputeltu levylle, se siirretään varovasti kuumalle keittolevylle. Keittolevy kannattaa suojata ensin toisella levyllä, jonka päälle emaloitava kuparilevyn pala laitetaan. Emaloitavan levyn siirtämiseen kannattaa käyttää apuna esim. metallista paistinlastaa tai palettiveistä. Emaloitavan levyn annetaan hetken olla kuumalla levyllä. Emalointi on valmis, kun jauhe sulaa kokonaan ja alkaa näyttää valuvalta nesteeltä. Ole varovainen, kun siirrät emaloidun levynpalan pois kuumalta levyltä. Ensinnäkin se on kuuma, eli käytä taas paistinlastaa tms. apuvälinettä. Toiseksi; sormesi lipsahtaa helposti ohuelta kuparireunalta emaloinnin sisäpinnalle ja sulanut jauhekuviointisi voi sotkeentua. Toimi siis rauhassa, ilman kiirehtimistä ja ole tosi varovainen siirtämisessä. Kun sulanut emalointijauhe on kuivunut, on koru valmis laitettavaksi nauhaan tai ketjuunsa.

Emalointi oli aika helppo metallin käsittelytapa. Niinpä se sopii jo aika pienillekin koululaisille. Tarpeen on kuitenkin huomioida turvallisuusnäkökohdat. Pidä emalointia kerrallaan tekevä ryhmä pienenä. Muistuta keittolevyn ja emaloitavan levyn kuumuudesta. Korosta rauhallista ja kiireetöntä työskentelyä, jotta törmäilyltä ja muilta vahingoilta vältytään.

Tompakkimetalliketjun punominen

Tompakkimetallilankaa saatiin noin 1,5 - 2 m. Lanka kierretään erityisen kierteyttämistyökalun avulla tiiviiksi spiraaliksi. Kierteytystyökalu on kiinnitettävä pöytään esim. ruuveilla tai ruuvipuristimella. Kierteytystyökalun sopiviin reikiin pujotetaan kierteytyspuikko. Metallilanka saadaan paremmin kierteytyspuikon ylähahloon, jos langan yläpäähän lyö vasaralla. Seuraavaksi lanka kierretään kierteytyspuikkoon. Jos käytti puikon hahloa, niin lankaa pitää kiertää myötäpäivään. Lankaa täytyy pitää kireällä, jotta kierrettävästä spiraalista tulee tarpeeksi tiukka. Lanka ei kuitenkaan saa mennä kaksikerroin puikolle. Jotta saat pidetyksi riittävän kireän otteen langasta, kannattaa käyttää työhaskaa ja pitää telineen reunasta kevyesti tukea lankakädellä. Kun koko lanka on spiraalilla, saat sen irrotetuksi puikosta katkaisemalla läpi pujotetun langan pään.

                                            Tompakkilangan kierteyttämistä.

Seuraavaksi spiraali sahataan lankalenkeiksi sahaustukea apuna käyttäen. Sahaamisessa käytettiin pientä, kapeateräistä metallisahaa, myös hopeasahaa voi käyttää. Spiraalia tuetaan sahaustukea vasten peukalo-etusormi -otteella. Sahaamisen edetessä spiraalia liikutetaan hitaasti ylöspäin tuessa. Paras sahauskulma olisi n. 45 astetta, jolloin sahaat ainakin kahta lenkkiä yhtäaikaa. Terän sai liikkumaan spiraalia sahatessa paremmin, jos käytti terään vahaa. Vahaa hieraistaan terään muutaman sentin matkalle. Ajoittain kannattaa hieraista terään lisää vahaa. Liian kovaa ei saa sahatessa painaa, jottei ohut sahanterä katkea. Terään jää ajoittain roikkumaan jo katkenneita lenkkejä. Ne kannattaa aika nopeasti poistaa terästä, jotteivät ne naarmuunnu.

                                           Valitettavan epäterävä kuva lenkkien sahaamisesta.

Seuraavaksi avonaisista, sahatuista lenkeistä taivutetaan suljettuja lenkkejä toinen toisensa perään. Lenkkien taivuttamisessa käytetään apuna kahta paria aika pieniä, sileäpäisiä, laattapihtejä. Alkuun taivutin yhden lenkin lukkoa varten. Tähän aloituslenkkiin pujotin kaksi uutta lenkkiä yksitellen ja suljin ne pihtien avulla. Tätä kahden lenkin pujottelua ja sulkemista sitten toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Mitä paremmin lenkin saa suljetuksi kiinni, sitä sileämpi ketjusta tulee. Sitten vain pujottelin yhä lisää lenkkejä toisiinsa, kuitenkin aina kaksi yhteen. Tämä punonnan nimi on muinaisketju. Kun lopulta riittävän pitkä ketju on valmis, niin loppuun laitetaan taas vain yksi lenkki. Tähän saadaan lukon toinen pää pujotetuksi. Lopulta ketju laitettiin vielä ns. myllytyskylpyyn. Tässä kylvyssä ketju kiillottui ja suurin osa terävistä reunoista ja epätasaisuuksista katosi. Ketjusta tuli todella kaunis ja aikalailla kultaketjun näköinen. Ketjun tekeminen oli yllättävän helppoa ja yksinkertaista.

Valmiit korut.

Minä pukeutujana


Mielestäni olen pukeutumisessani käytännöllinen. Pukeudun ilahduttaakseni itseäni ja 

pysyäkseni lämpimänä. Töissä käytän paljon farkkuja ja erilaisia t-paitoja, pitkähihaisia 

paitoja sekä paitapuseroita. Toisinaan laitan päälleni puolihameen. Tällöin valintani on 

liehuvahelmainen farkkuhame tai alaspäin levenevä, klassinen, musta pitkä puolihame. Tuo 

musta hame on eräs lempivaatteistani, jonka olen saanut tuttavalta vähän käytettynä. 

Erityisesti pidän Desiqualin vaatteista, mutta minulla on myös Guess`n, Espritin, Vilan ja 

VeroModan vaatteita.

                                          Lempifarkut ja -paita.

Jos oikein tarkkaan koitan miettiä, niin pukeutumisessani on vaikutteita 50-luvun tyylistä. 

Pienellä vähän uudemman tyylin vivahteella. Joinain päivinä vähemmän, toisina enemmän.

Lempiasusteeni on magentan punainen ryppykankainen tuubihuivi. Lempivärejäni ovat

vaaleanpunainen, pinkki, magentan punainen ja sinisen sävyt. Vihreä on väri, jota 

kaapistani ei löydy ollenkaan. Vaikka silmäni ovat osittain vihreät, niin vierastan vihreää 

väriä vaatteissani. Joskus nuorempana minulla oli vaalean mintun vihreä collegepaita, 

mutta muita vihreitä vaatteita en edes muista omistaneeni. Muiden päällä vihreä on ihan 

ok, minulla ei.

                          Kuvassa eräs lempipaitapuseroni ja nilkkapituinen lempi-puolihame.

Vaatteita joita en pukisi päälleni ovat ns.hiphoppari-tyyliset ylisuuret ja roikkuvat vaatteet.

Myös lantiofarkut ovat mielestäni epämukavat. Olen sellaisia joskus kaupassa sovittanut, mutta

todennut ne minulle sopimattomiksi. Tämä johtuu myös siitä, että vartalomallilleni ei sovi

lantion leveimmälle kohdalle päättyvät vaatteet. Lantioni on leveähkö ja siksi yläosan vaatteen

tulee joko ylettyä lantion yli tai loppua jo ennen lantiota. Miellän lantiofarkut myös esteettisesti

ruman näköisiksi ja mielestäni lantiofarkkujen käyttäjän ulkoilme on aivan liian huoleton tai

rento makuuni. Enkä kestä ajatusta, että ns. työmiehen vakoni vilkkuisi tahattomasti esim.

kumartuessani tai kyykistäessäni. Se olisi mielestäni kerrassaan kuvottavaa.

En myöskään käytä julkisesti pieniä toppeja tai nirunaruolkaimellisia yläosia. Tässä kohtaa olen

konservatiivi. Mielestäni liian paljastavat vaatteet eivät kuulu julkisen pukeutumiseen. Lyhyen

hameen saatan joskus laittaa, mutta senkin nykyään harvemmin kuin nuorempana. Toisaalta

jakkupukua pidän äärimmäisen harvoin. Suorat pitkät housut kuuluvat pukeutumiseeni nekin todella

harvoin. Kaapistani ei löydy samaa sarjaa olevaa jakkua ja suoria housuja. Saman valmistajan 

pariksi tarkoittama jakku ja lyhyt hame kyllä löytyy.

                                                      Pinkki tyllihelmamekkoni.

Juhliin laitan yleensä hameen tai mekon. Minulla on kaksi 50-luvun tyylistä mekkoa, joissa on

molemmissa alaspäin levenevä helma ja tyllihelma. Näitä hameita en käytä aivan joka juhlassa,

vaan varsinkin meidän kylän suulitansseissa, joissa olen yleensä juontajana. Toinen tilaisuus,

mihin saattaisin noista mekoista jommankumman laittaa, on taidenäyttelyn avajaiset.

Hieman arkisempi 50-luvun tyylinen vaatekokonaisuus.

Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti:
vahvistin tietokonekaiuttimille

Ideani lähti liikkeelle omasta tarpeesta saada kauttimet tietokoneelle työhuoneeseeni. Kuten ehkä jo olette huomanneet, olen jossain määrin innostunut pingviineistä. Niinpä päätin yrittää tehdä pingviinin muotoisen kaiuttimen. Itseni lisäksi lapset ja lapsenmieliset voisivat olla kiinnostuneita tämän näköisestä tuotteesta.

Aluksi suunnittelussa käytin apuna edellisen puuteknologian työn tuparilahjan pingviininmuotoista kaavaa. Kaavaa suurentamalla ja hieman uudelleen muotoilemalla sain aikaan kaavan myös kaiuttimien kotelolle. Piirtelin myös joitain malleja itselleni siitä, miten kaiuttimen kyljet eli sivut tehtäisiin. Kun idea alkoi hahmottua pääsin töihin. Käyn tässä läpi työvaiheet vain lyhyesti. Koulutuksessa teimme yhdessä elektroniikkaosuuden. Tämä oli hyvä, sillä itselläni ei ole elektroniikkaosaamista ennestään. Työ oli melko vaativa. Rauhallisesti ohjeiden mukaan edeten työn sai kuitenkin valmiiksi. Ohjeet olivat aika selkeät ja apua sai tarvittaessa. Onneksi olin myös juottanut kaiken oikein, sillä kokeiltaessa vahvistin toimi, jee!

Puuntyöstövaiheet eli kaiuttimien kotelon rakentaminen

Ensin sahasin vannesahalla liimapuulevystä pingviinihahmot sekä päälikanteen että pohjalevyyn. Seuraavassa työvaiheessa opin piilonaulaamisen, kun kiinnitin pohjalevyn kylkien puukappaleisiin. Löin siis nauloja sopiviin kohtiin pohjalevyyn. Sitten katkaisin niistä kannat. Laitoin naulojen ympärille ja väleihin liimaa. Löin naulojen kohdalle muutamia puukappaleita. 

Annettuani rakennelmani kuivua jonkin aikaa, siirryin hiomaan kylkiä. Siirryin siis nauhahiomakoneelle, jossa hioin kylkien puukappaleet pohjalevyn muotoon. Tässä vaadittiin rauhallisuutta ja vakaata kättä. Seuraisin hiomista pohjapuolelta, johon olin piirtänyt pingviinin ääriviivat. Näin sain tehdyksi haluamani muodon kaiuttimelle. Kansilevyä ajattelin hioa vielä enemmän lopulliseen muotoon sitten kun kaikki muu olisi jo aikalailla valmista. 

Seuraavaksi kansilevyyn tehtiin sopiviin kohtiin reijät kaiuttimille. Niiden päälle olin ajatellut tekeväni pingviinin vatsan. Vatsan alle suunnittelin kaksi reikää äänenvoimakkuuden säätönappulaa ja kaiutinbalanssia varten. Pingviinin sisälle laitettavat elektroniikat ajattelin pujottaa sisään pohjan kautta. Pohjaan varasin palan liimapuulevyä. Työn edetessä suunnitelma kuitenkin muuttui sen verran, että laitoin ensin pohjan kiinni ja pujotin elektroniikat sisään kaiuttimelle varatun reijän kautta. 

Lopuksi vielä hioin yläjyrsimellä kotelon reunoja pyöreämmiksi. Ne olisivat saaneet olla vielä vähän pyöreämmät, sillä pingviinin päälle pujotetun kankaan saumat jäivät paikoin hieman pystyyn. Kangas on liimattu pingviinin päälle.

Päätin tehdä sähkön ja äänilähteen ulostulot/sisäänmenot pingviinin taakse. Tein liittimille tehtyjen reikien siistimiseksi niiden ympärille maalatusta metallilevystä päällilevyn. Pyöristin sen kulmia ja tein ruuveille kulmiin reijät.

Nokka on tehty vanhasta kertakäyttöshampanjalasista. Sahasin sitä hieman lyhyemmäksi. Tein pyöristetyn puukappaleen, jonka ruuvasin kiinni pingviiniin. Olin liimannut lasiin kiinni huopaa ja nokan kärjen ompelin käsin pistoilla kiinni. Sitten nokka kiinni puupalaan kuumaliimalla. Vielä viimeistelyksi laitoin nokan ympäri kapean kaitaleen mustaa karvakangasta, jolla muu pingviinikin on päällystetty. Näin nokka sulautuu paremmin pingviiniin. Silmät löysin kangaskaupasta. Samaa paksua huopaa kuin nokassa on myös pingviinin alla ja kaksinkertaisena räpylöissä.

 

Yläkuva: Pingviini päällystettynä. Oik. Nenän kiinityksen apupalikka.

Rautalanka, jonka ympärille valkoinen karvakangas on ommeltu, on ennen ollut erään kaupan julistekoukku. Kiinnitin sen ruuvipenkkiin ja naputtelin vasaralla oikeista kohdista välillä lankaa siirtäen. Niin sain siitä sopivan muotoisen. Rautalanka on lopulta hitsattu yhteen päistään. Tässä kohtaa tunnustan, että isäni teki hitsauksen. Pujotin langan karvakankaineen ompelukoneen paininjalan alta ja ompelin reunan kiinni. 
Valkoinen vatsa on lopuksi kiinnitetty pingviiniin valkoisilla ruuveilla ylä- ja alareunastaan.

Työnä kaiuttimien rakentaminen elektroniikkaosuuksineen oli suuri ja aika vaativa projekti. Mietin, että jos ei ole kotona niin hyvää rakentelumahdollisuutta kuin minulla (mieheni on rakennusalalla), niin työ on ollut todella haastava tehdä. Työmme jäi kuitenkin vielä aika paljon kesken kevään lähiopetuksen jälkeen. Melko paljon työtä ja tunteja tämä projekti vaati, mutta olen lopputulokseen aika tyytyväinen.

Miten toteuttaisin työn peruskoulun 6. -luokkalaisten kanssa

Työ on mielestäni aivan liian vaativa 6.-luokkalaisille. Vain jos elektroniikkaosuudet voitaisiin saada puolivalmiina, voitaisiin ajatella työtä heidän ikäisilleen. Silti pitäisi olla luokka, jonka kanssa on jonkin verran jo ennen tehty jotain elektroniikkaa. Lisäksi kaikki sahaukset ym. puuntyöstövaiheet pitäisi tehdä käsin, koska mm. vannesahaa ei saa vielä tuon ikäinen käyttää. Työtä pitäisi paljon yksinkertaistaa.

Työ on haasteellinen myös opettajan tietotaitoa ajatellen. Mikäli eteen tulee ongelmia, on niitä osattava myös ratkaista. Esimerkiksi, jos kaiuttimet eivät toimikaan, niin mitä kaikkea pitää tarkistaa? Kylmäliitokset on poissuljettava. On huomioitava, että kaikki oleelliset kohdat joissa napaisuus on tärkeää, on kytketty levyyn oikein. Ovathan kaiuttimen kytkentäjohdot oikein? Ja monella meidän kurssista riitti ihan se, että tarkisti, että sähköjohdon asetus on oikein.

Jos ajatellaan tuota minun tekemää pingviiniä, niin kyllä senkin voi touteuttaa. Tekisin kuitenkin sen niin, että tekisimme kuution tai suorakaiteen mallisen kaiuttimen kotelon. Sitten maalaamalla tai kangasviimeistelyllä saisimme siihen pingviinin tai esim. ankan tai pöllön hahmon. Kulmat voidaan tehdä valkoisella tai sinisellä maalilla tai kankaasta, ikäänkuin tausta näkyisi kulmissa. Mikään ei estä ajattelemasta pingviiniä tällä kertaa huumorimielellä kuutiona.

Teoriaosuuksissa pitäisi oppilaille opettaa elektroniikan perusteita tai ainakin kerrata ne, mikäli luokka on tehnyt elektroniikkaa ennenkin. Kytkentäkaavion lukeminen, kylmäjuotokset, komponenttien napaisuudet, alumiinilevyjen tekeminen ja se miksi ne tehdään pitäisi ainakin opettaa oppilaille. Koko kahden oppitunnin kertaa ei kannata teoriaa opettaa, vaan parasta on, että toisella tunnilla oppilaat pääsevät itse jotakin tekemään tai kokeilemaan.

Ompelun kurssityö

Lahja minulta sinulle

Ensimmäinen ideani oli tehdä pingviini, kuinkas muutenkaan. Koska tehtävänanto oli lahja jollekulle, niin päädyin erilaiseen ratkaisuun. En ole ennen tehnyt kuin aivan pienen pehmolelun ja senkin tein tavallisesta kankaasta. Halusin kokeilla karvaa pehmolelun tekemisessä. Saatavillani oli vain ruskeaa karvaa, niin seuraava kysymys oli, että mikä eläin. Koska tyttäreni ja poikani pitävät kissoista, mutta ovat molemmat allergisia, niin päädyin tekemään kissan. Kissa tuli myös mieleen ”Aristokatit” elokuvan ”Katti tahtoo olla jokainen” -laulusta. Kyseisestä elokuvasta lapseni pitävät kovasti.

http://youtu.be/EpfR752oCPE

Koska poikani on vielä alle kouluikäinen, hän ei harrasta kuin jumppaa. Lahjani ei siis liity harrastukseen. Poikani on kuitenkin viimeaikoina valittanut, että hänellä on liian vähän pehmoleluja. Poikani siis tarvitsee pehmoa. Päätin tehdä kissasta pojan, koska se tulee pojalle. Koska ”pelkkä” kissapehmolelu olisi mielestäni liian helppo valinta, halusin tehdä siihen käden mentävän kolon sisälle. Kyseessä on siis pehmolelu ja käsinukke. Tällöin lelu on monikäyttöisempi. Tällöin myös minä voin lainata sitä välillä töihin. Ajattelin käyttää sitä pienten oppilaitteni kanssa aina, kun ”kissalla on asiaa” eli kun opella on jotain asiaa. En kuitenkaan ryöstä kissaa pojaltani kokonaan kouluun, vaan se on koulukissana vain alkusyksyn ja loppukevään. Muulloin luokassamme on luokkamaskottina Minttu-Bibussi Bouftou eli lammaspehmo. Lammaspehmo on kuitenkin jo luokalleni tuttu, joten kissa voisi olla hyvä alkusyksyllä esim. luokan sääntöjen kertaamisessa. Tällöin oppilaat voisivat sääntöjä kerratessaan selittää ne myös uudelle hahmolle eli kissalle.

Ensin hahmottelin kissan kaavoja miettimällä yhden tyttäreni kissapehmon muotoja. Kovin monimutkaista en halunnut tehdä, jotta voisin sen pienin muutoksin koulussa oppilaiden kanssa valmistaa. Suurimman mietinnän minulle aiheutti käden mentävä tasku kissan sisään. Miten se pitää valmistaa ja ommella, jotta se toimii? Pähkäilin asiaa, kunnes keksin ajatella hahmoa kuin hanskaa. Tasku kissan sisällä on kuin hanskan vuori. Kun tämän oivalsin alkoi tekeminen jo sujua.

Seuraavaksi piirsin kissan kaavat. Kissan takakappaleen piirsin vain yhdestä osasta. Kissan etukappale on kolmeosainen, jotta pää saadaan vähän ulkonevaksi. Etu- ja takakäpälät tein kahdella kankaalla. Ulkopuoli käpälistä on karvaa ja sisäpuoli on keltaista neuloskangasta. Etukäpäliin tein lisäksi vaaleanpunaiset käpälän päät, vähän kuin kissan anturat. Koska halusin ommella ne käpäliin kaarevasti, niin tein niihin loveamisia. Hännän piirsin kaarevaksi sillä harvoin kissan häntä on aivan suorana. Myös häntä on kahdesta kankaasta. Korvat tein vaaleanpunaisesta ja ruskeasta karvasta. Kissan nenän tein päällikeompelulla vaaleanpunaisesta kankaasta kolmion mallisena.

Häntä alapuolelta ja päältä kuvattuna.

Ensin piti ommella kissan etukappaleet yhteen. Tämän jälkeen etukappale piti viimeistellä. Kissan silmät halusin jotenkin erottuviksi. Niinpä tein niihin ensin sopivaan kohtaan päätä vihreällä kankaalla ja päällikeompelulla silmän muodon. Tämän jälkeen ompelin niihin käsin päälle kellertävät napit. Kissan suu on ommeltu käsin. Myös viikset ovat käsin pujotettu etukappaleen takaa ja sitten solmin langat moneen kertaan takaa.

Seuraavaksi tein käpälät, korvat ja hännän. Ompelin niiden kappaleet yhteen. Sitten käänsin ne oikein päin ja täytin täytteellä melkein täyteen.

Musta kangas kättä varten oli seuraava ommeltava. Ensin ompelin alareunat etu ja takakappaleeseen oikeat puolet vastakkain. Tässä kohtaa piti harsia alareunan sauman väliin takakäpälät kiinni alareunaan etukappaleeseen ja häntä takakappaleen alareunaan. Sitten ompelin taskun/vuorin sivureunat.

Etukäpälien ompelua.

Etukäpälät ja korvat piti harsia seuraavaksi oikeille paikoilleen. Sitten piti huolellisesti ommella kissan sivusaumat alareunan saumasta aina korvia myöten. Jätin kääntö- ja täyttöaukon korvien väliin. Seuraavaksi käänsin koko kissan taskuineen kaikkineen oikein päin. Ja olin onnistunut tekemään käsitaskun oikein, jee!

Nyt pääsin täyttämään kissaa. Käytin täyttämisessä myös kaikki kankaiden leikkaamisesta tulleet silput ja karvan palat. Ensin leikkasin niitä vielä pienemmiksi. Lopulta en paljoakaan tarvinnut tavallista tyynyntäytettä. Sitä on vain käpälissä, hännässä ja korvissa sekä vähän päässä. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni käsin ruskealla langalla.

Samanlaisen käsityöprojektin voi hyvin toteuttaa koulussa. Mikäli pehmolelusta tehdään käsinukke, niin on viisainta tehdä se vähän isompien oppilaiden kanssa. Ilman käsinuken taskua sen voi tehdä tavallisena pehmona jo 3 – 4-luokkalaisten kanssa. Tällöin se tosin kannattaa tehdä tavallisesta kankaasta, eikä karvasta. Aika pientenkin oppilaiden kanssa pehmon voisi toteuttaa, jos sen tekisi huovasta ja tekisi kaikki ompeleet käsin. Pehmon kaavat voisi piirtää ilman saumanvaroja, jos sitä ei tee karvasta. Itse käytin nyt kauttaaltaan 10 mm saumanvaroja. Pehmo on helppo muuntaa myös pupujussiksi, koiraksi tai karhuksi korvia ja häntää muuttamalla. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sen homogeenisemmät hahmot kannattaa tehdä. Isommille voi antaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Tämän tekisin sen vuoksi, että pieniä pitää enemmän neuvoa ja opastaa kuin isompia. Opettaminen eri vaiheissa on helpompaa ja samoin oppilaan ohjeistuksen seuraaminen on parempaa, kun vaihtoehtoja ei ole montaa. Pienimmille riittää vain, että tehdään kissa tai koira. Tässä tarkoitan pienimmillä alkuopetuksen oppilaita eli vuosiluokkia 1 – 2. Koiran saa helpommin eri näköiseksi kuin kissan, jos sille suunnittelee lurppakorvat.

Pehmolelu -käsityöprojekti koulussa

Ensimmäinen kaksoistunti

Lähdetään liikkeelle suunnittelusta. Voidaan katsoa netistä ”Katti tahtoo olla jokainen” -videon pätkä. Samoin katsotaan myös pätkä ”Kaunotar ja Kulkuri” -elokuvasta. Kenelle pehmo tulee? Mistä eläimestä hän pitää? Mikä on materiaali? Mitkä värit? Onko eläin naaras vai koiras? Onko pehmon saaja poika vai tyttö?

Oppilaan on päätettävä minkä eläimen hän tekee. Ensin kannattaa valita käytettävissä olevista kankaista sopivat värit ja materiaalit. Opettaja kertoo eri materiaaleista ja niiden ominaisuuksista. Seuraavaksi siirrytään korvien ja hännän suunnitteluun ja kaavojen piirtämiseen. Opettaja näyttää kaavojen piirtämisen. Nopeimmat voivat sitten laittaa kaavoja kiinni kankaisiin ja aloittaa leikkaamisen opettajan luvalla. Opettajan kannattaa tehdä tietokoneelle esitys projektin eri työvaiheista. Tämä on hyvä heijastaa kankaalle joka tunnilla. Mikäli tykkiä ei ole käytössä, voi työjärjestyksen tulostaa ja kopioida kaikille.

Toinen kaksoistunti

Kaavojen avulla piirretään tarvittavat kappaleet kankaalle. Kankaat leikataan. Opettaja näyttää näistä vaiheista koko ryhmälle mallisuorituksen. Aloitetaan ompelu etukappaleesta. Etukappaleiden yhteenompelun jälkeen tehdään silmien ja suun viimeistelyt. Harsitaan käpälät. Korvat ja häntä kiinni etu- ja takakappaleen väliin kankaiden ollessa oikeatpuolet vastakkain. Muistetaan jättää käpälät, korvat ja häntä oikeiden puolien väliin, niiden sisälle ommeltaessa. Tässä kannattaa taas näyttää mallia. Oppilaista voi muuten tuntua oudolta, että kaikki ulokkeet jätetään ommellessa ikäänkuin sisälle. Tällöin voidaan näyttää havainnollisesti kuinka käy, kun koko tuotos käännetään oikeinpäin. Oppilaat ompelevat omaan tahtiinsa.

Oman työni alasauma takakappaleeseen, 

jossa on myös häntä ommeltuna.

Kolmas kaksoistunti

Oppilaat jatkavat ompelua. Nopeimmat saattavat jo saada hahmonsa aika hyvään vaiheeseen. Pehmolelu täytetään ja täyttöaukko suljetaan. Kaikkien nopeimmat voivat alkaa suunnitella pehmoleluilleen esim. rusetin, takin tai päähineen. Hitaammat jatkavat ompelua.

Oma työni, kun alasaumat ja sivut on ommeltu.

Neljäs kaksoistunti

Pehmolelut saadaan valmiiksi. Osa ehtii saada pehmolle myös vaatetusta tms. Ne esitellään muille. Keskustellaan yhdessä siitä mitä projektin aikana opittiin. Mikä oli vaikeaa ja missä onnistuttiin. Oppilas saa kahdenkesken arvion työstään. Oppilas suorittaa projektista itsearvioinnin lomakkeen tms. avulla. Annetaan lelupehmoille nimet. Jos aikaa jää voi oppilas suunnitella ja tehdä omalle pehmolleen adoptiokortin, jonka täyttää se, jolle pehmo tulee.

Työni harsittuna. En voinut vastustaa

kiusausta kääntää se oikein päin.

Didaktinen arviointi

Projektin aikana oppilas oppii suunnittelua ja ompelun taitoja. Oppilas oppii piirtämään ja käyttämään kaavoja, kun harjoitellaan kaavan käyttöä pehmolelun valmistamisessa. Oppilas saa myös tietoja eri materiaaleista ja niiden ominaisuuksista ensimmäisellä tunnilla, kun käydään läpi erilaisia materiaaleja. Oppilas oppii saumoja ja huolittelua. Oppilas oppii tekemään ja seuraamaan työjärjestystä. Lopulta oppilas näkee käytännössä miten suunnittelu ja materiaalivalinnat vaikuttavat lopulliseen työhön. Oppilas oppii arvoimaan omaa osaamistaan ja lopputulostaan myös itse. 
Oppilas saa onnistumisen kokemuksia ja oppii luottamaan omiin taitoihinsa. Oppilas saa kokemuksia kokonaisen käsityöprosessin läpiviemisestä. Toivottavasti oppilas saa myös sen verran lisää itseluottamusta itseensä projektin aikana, että hän saattaa innostuessaan alkaa harrastamaan käsitöitä vapaa-ajallaankin.

Valmiin kissapehmon kuvia.

Arviointi

Ompelun kurssityössä lähdin liikkeelle tuotteesta. Suunnittelin tekeväni pehmolelun, koska sen tekeminen oli minulle aika vierasta. Tuotteen saajan halusin olevan joku ihan lähipiiristäni, jotta voisin kysyä kommentteja työn edistyessä. Lopulta päädyin tekemään kissa-pehmon pojalleni. 
Suunnittelussa lähdin liikkeelle tutkimalla tyttäreni kissapehmoja. Tuotteen valmistaminen sujui pääosin ihan hyvin. Ensin mietitytti kissan vuorin eli käsitaskun tekeminen. Asiaa useampia päivä mietittyäni, keksin lopulta miettiä taskua kuin vuoria. Tämän oivalluksen jälkeen alkoi suunnittelu ja ompelu sujua.
Ompeluun meni useampia päiviä. Tämä johtui siitä, että koska käy töissä, ei aikaa ole kovinkaan paljoa esim. työpäivän jälkeen. Lisäksi etenin rauhallisesti, jotta en tekisi virheitä esim. ompelujärjestyksessä. Kirjasin ompelussa esiintulleita asioita paperille ja tein työn edetessä itselleni työjärjestyksen. Niiden avulla oli helpompi kirjoittaa raporttia.

Perusopetuksen oppimistehtävä 3 - 4-luokalle on aikataulultaan aika napakaksi suunniteltu. Mikäli on mahdollista muun käsityön opetukselta, niin työhön menisi ehkä vielä yksi kaksoistunti enemmän. Tämä kannattaisi varata aikatauluun ainakin hitaampia oppilaita ajatellen. Tällä viidennellä kerralla voisivat nopeammat tehdä jonkin muun pienen työn tai järjestellä materiaali- ja kangaskaappeja sekä yleistä siivousta ja järjestelyä. Jos käsityöluokan tavarat ovat järjestyksessä, niin oppilaat voivat huovuttaa neulahuovutuksella vaikka rintakorun tai syksyllä heijastimen.

Mielestäni tuotteesta tuli vekkulin näköinen kissa. Poikani on ollut kissaan tyytyväinen. Tyttäreni pitää erityisesti kissan silmistä. Omalle luokalleni esittelin kissan juuri viime viikolla. Osa oppilaistani ei oikein tahtonut uskoa, että olin tehnyt kissan ihan itse. Ensi viikolla luokkani saa keksiä kissalle nimen.
Mielestäni työni onnistui hyvin. Opin uutta karvaompelusta ja pehmolelun kaavoittamisesta. Myös vuoren ompelu tuli nyt vähän tutummaksi. Voin hyvin kuvitella tekeväni muitakin pehmoleluja, nyt kun olen jo yhden onnistunut tekemään. Ensi kerralla voisin tehdä jotain vähän mielikuvituksellisempaa. Kissahahmo oli aika turvallinen valinta ensimmäiseksi karvapehmoleluksi.

Tupaantuliaislahja

Pingviini – monitoimipiste pöydälle tai seinälle

Tekisin tämän työn koulussa neljäs-viidesluokkalaisten kanssa. Materiaali voisi olla valmis liimapuulevy. Mikäli aikaa olisi käyttää enemmän tai rahaa vähemmän, voisimme tehdä liimapuulevyä ensin myös itse. Mikäli liimapuulevyä tehtäisiin itse, olisi projekti niin vaativa, että tekisin sen viides-kuudesluokkalaisten kanssa.

Tein työni pingviinin muotoon. Tällöin siitä saa pääasiassa musta-valkoisen väritykseltään, mikä sopii useimpiin sisustuksiin. Oppilas voisi myös itse päättää minkä eläimen muodon tekee ja suunnitella sen ensin. Lähinnä suunnitelmissa kannattaisi pitäytyä eri eläinten päiden muodoissa, eikä suunnitella esim. koko hevosta. Eläinhahmoa muotoon sahattaessa tekisimme sen sahalla käsin apusahauksia käyttäen, eikä vannesahalla kuten minä nyt tein. Toki vannesahallakin tein ensin apusahauksia. Mikäli opettaja päätyisi teettämään kaikilla oppilailla tällaisen pingviinin muotoisen hahmon, niin ainakin voisi antaa oppilaiden valita, että tekeekö pingviinin, ankan vai sorsan. Nämä eri vaihtoehdot voisi sitten toteuttaa kaikki muuten samalla tavalla, mutta lopuksi vain maalata eri väreillä.

Ensin sahasin sopivan kokoisen kappaleen 300 x 480 mm pyörösahalla. Sitten hioin pinnasta sopivan ja halutun paksuisen tasohiomakoneella 200 mm.

Jalkaräpylöiden molemmin puolin tekisimme apuporaukset pylväsporakoneella opettajan tarkassa valvonnassa vuorotellen, sillä aikaa kun muut oppilaat sahaavat eläimen muotoaan. Silmiin tein nyt pylväsporakoneella poraukset, mutta silmät voidaan myös loppuvaiheessa viimeistelyssä maalata porauksen sijaan.

Pingviini menossa alajyrsintään.

Seuraavaksi tein muotin pingviinin vatsan alajyrsimellä työstämiseen. Ensin jäljensin suunnitelmastani sopivan vatsan muodon paperiin. Sitten piirsin sen 9 mm vaneriin. Jätin reunoille noin 30 – 50 mm tilaa vatsan ympärille. Ensin sahasin muotin pingviinin ulkomittojen mukaan. Tämän avulla saisin sen laitetuksi pingviiniini sopivaan paikkaan kiinni. Seuraavaksi porasin muottikappaleeseen noin keskelle rei´än. Rei´ästä aloin suurentamaan vatsaa kuviosahalla reunoja kohti. Tein muotista noin 2 mm suuremman kuin varsinainen vatsa suunnitelmassa oli. Tämä siksi, että alajyrsimessä oli pieni ”työstövara” eli se ei muuten tekisi vatsaa juuri siihen kokoon kuin olisin halunnut. Seuraavaksi kiinnitin muotin pingviiniin ruuveilla niistä kohdista, joihin myöhemmin laitoin rautalangat. Sitten vain jyrsin hahmon vatsaa 10 mm syvyydeltä pyörivin liikkein. Alajyrsimellä työskentely oli oikeastaan aika yksinkertaista, sillä tärkeintä oli painaa hahmoa eli puulevyä jyrsintä kohti, alaspäin, riittävästi, jotta työstettävä kappale ei lähtenyt käsistä. Niinkin kyllä kerran kävi, mutta isommilta vahingoilta työhön ja käsiini vältyttiin varovaisuuteni ansiosta. Tämä osoitti, että jyrsin ei todellakaan ole alakouluikäisten työkalu. Mikäli eläinhahmo tehdään seinälle ripustettavaksi, tulisi siihen lopuksi vatsaan sopivaan muotoon leikattu ja laminoitu valokuva.

Alajyrsintää.

Vaikka etukäteen vähän jännitin alajyrsimen käyttöä, niin hahmon haastavin osuus oli ehkä kuitenkin nokka. Ensin sahasin suunnitelmani nokan muotoisen palan kuviosahalla. Sitten kiinnitin sen ruuvipenkkiin vinoon ja tein viistot sahaukset. Lopuksi piti sitten vain hioa kappaletta aikalailla kauan. Käsivoimia, kärsivällisyyttä ja hiomapaperia kului... Mutta tuloksena oli kohtuullisen hyvä nokka. Nokan kiinnitin puuliimalla pingviiniin vasta kun olin tehnyt hionnat, muut maalaukset ja viimeistelyt. Nokka oli maalattu ennen kiinnitystään. Nokan alta karhensin maalia puukon kärjellä, jotta nokkakappale varmasti tarttuisi kunnolla.

Rautalangat muistilapuille ja avaimille työstin ruuvipenkin avulla. Laitoin ruuvipenkkiin alumiinilevyt ja niiden väliin rautalangan, jotten naarmuttanut lankoja niitä väännettäessä. Ensin mittasin mistä kohtaa väännetään ja sitten vain löin lankaa vasaralla taivuttaen sen oikeaan muotoonsa. Sivusuuntaiset taitokset tein taittamalla käsin ruuvipenkissä olevaa rautalankaa.

Rautalankojen kiinnittämisessä voidaan käyttää akkuporakonetta. Toisesta päästään irralliset rautalangat kannattaa kiinnittää kuumaliimalla, jotta ne eivät pyöri paikoillaan käytössä.

Kaikki muu työssäni voitaisiin tehdä koulussa oppilailla kuten minäkin tein, paitsi muodon sahaus ja vatsa. Ensin ajattelin, että vatsa voitaisiin taltata. Tämä olisi kuitenkin aika haastavaa ja hankalaa. Opettajamme Jussi Saarenheimo keksi, että vatsa voitaisiin sahata hahmosta kokonaan pois ja kiinnittää hahmon taakse vaneri- tai puulevy (joka tietysti on sahattu samaan muotoon kuin hahmo). Tällöin hahmon voi toteuttaa alakoululaisilla suurinpiirtein sellaisena kuin olin sen alunperin suunnitellutkin.

Didaktista pohdintaa

Työtä tehdessä opin käyttämään erilaisia puuntyöstökoneita kuin ennen. Työtä oli mukava tehdä ja se opetti paljon. Opin käyttämään alajyrsintä. Sitä ei ole meidän koulussamme, mutta mieheni ”rakensi” sellaisen kotiimme askartelutilaan. Hän kiinnitti yläjyrsimen pöytälevyyn tehtyyn reikään, pöytälevyn alapuolelle. Sitten vain harjoittelin yliäämämateriaalilla alajyrsimen käyttöä. Lopulliseen työhöni tein alajyrsimellä tehtävän kolon muotin avulla. Vaikka ensin eniten jännitin juuri ison vannesahan ja alajyrsimen käyttöä, niin ne sujuivat aika hyvin. Työ opetti eräänlaista kunnioitusta koneita kohtaan, sillä koneet eivät anna virheitä anteeksi, vaan kaikki pitää suunnitella tarkkaan etukäteen.

Opetuksen kannalta pitää hyvin suunnitella ajankäyttö ”Tupaantuliaisprojektin” aikana. Kuinka paljon työn suunnittelua tehdään koulussa käsitöissä vai integroidaanko suunnittelu kuvataiteen tunneille. Eri työvaiheissa kannattaa havainnollistaa erilaiset tekniikat ja välineet pienin opetustuokioiden avulla. Aina isomman ja uuden koneen käyttämisen kohdalla kannattaa laittaa kaikki muu toiminta seis ja koota koko porukka katsomaan työskentelyn esimerkki. Toki vielä työtä tehtäessä kannattaa aina kunkin oppilaan kohdalla kerrata työskentelyn pääkohdat ja huomioitavat seikat kyseisellä koneella ennen käyttöä. Turvallisuus pitää aina huomioida tärkeimpänä seikkana.

Oppilas oppii projektin aikana kokonaisen käsityöprojektin valmiiksi saamisen taitoja. Oppilaille kannattaa korostaa hyvän suunnittelun merkitystä työn tekemisen kannalta. Oppilaan pitää ottaa myös vastuuta työstään ja sen valmiiksi saamisesta. Mahdollisten epäonnistumisten kohdalla kannattaa oppilaan kanssa miettiä, että miksi niin kävi ja mitä voisin tehdä toisin. Lopuksi onnistunutta työtä kannattaa yhdessä ihailla ja kehua työn valmiiksi saamisesta. Työtä tehtäessä ja sen lopulta valmiiksi saatuaan, oppilas voi kokea minä osaan tunteita. Tämä on omiaan kasvattamaan oppilaan itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin.

Vapaavalintainen elektroniikkatyö

Kuvavalaisin

Päätin tehdä vapaavalintaisena elektroniikkatyönä kuvavalaisimen, jotta se tulisi myös käyttöön. Pojaltani nimittäin puuttuu yövalo ja tämä kävisi siihen hyvin. Varjostimen kuvaksi ajattelin jotain poikamme tämän hetkisiä kiinnostuksen kohteita, joita ovat mm. Autot-elokuvan Martti ja Salama McQueen tai Angry Birds -hahmot. 

Ensin valmistin virtapiiriosan. Sen tein jo helmikuun lähiopetuskerralla. Ja hyvä niin, sillä muutamassa kohdassa oli tarpeen kokeneemman (lue: Matti Pirttimaa) tekijän apu. Vastukset ja ledit asetellaan kytkentälevyn komponenttipuolelle eli kuparipintaiselle puolelle rinnankytkentään. Katso tarkasti, että vastukset ja ledit menevät oikeisiin kuparinauhoihin. Tässä pitää olla tarkkana, jottei tee juotossiltoja viereiseen kuparinauhaan. Ohjeessa ei lue mitään sitä, että kuparinauhoihin pitää kaivertaa kunnon katkos, jotta ei tule oikosulkua. kaiverra kupariin kunnon ura esimerkikisi poranterällä tai puukolla.

Työtä tehtäessä koulussa voi osan oppilaista laittaa tekemään virtapiiriä, kun toiset tekevät valaisimen runkoa. Tämä käy hyvin varsinkin, jos on käytössä apuope tai kouluavustaja. Työ sopii hyvin 5 - 6 - luokkalaisten tehtäväksi, erityisesti jos on jo ennen tehty elektroniikkatöitä. Komponenttien juottaminen piirilevyyn kannattaa käydä läpi oppilaiden kanssa. Pitää varoa kylmäliitoksia ja liian kuumaa juottimen kärkeä. Komponentit eivät saa palaa. Toisaalta pitää varoa myös liian suuria määriä tinaa, sillä juotossiltoja ei saisi muodostua vääriin kohtiin.

Olin ottanut mukaani kotoa vanhan kännykkälaturin. Koska kierrätys on päivän trendi, niin ajattelin hyödyntää laturin lamppuuni. Tämä helpottaa osien hankkimista myös kouluun, sillä jokaisen nurkissa pyörii vanhoja ja tarpeettomia latureita. Oppilaat voivat tuoda sellaisen kotoaan kouluun tätä työtä varten. (Käytännössä kannattaa laittaa ensin kirjallinen, allekirjoitettava, luvan pyytämislappu kotiin, jotteivät oppilaat tuo laturia omin luvin =) ) Laturin laittaminen valaisimeen olikin sitten hieman hankalampaa kuin olin ajatellut. Minun laturissani nimittäin oli kuparijohtimien lisäksi muovisia, jotka tekivät johdon kuorimisesta hieman hankalaa. Kupariset johtimet olivat johdon pintamuovin jälkeen pinnalla ja muoviset niiden sisällä, joten piti toimia huolellisesti. Varo-varovasti sain johdon lopulta kuorituksi. Eli tässä vaadittiin kärsivällisyyttä. Jätin laturiin aika pitkän johdon, sillä käytämme sitä valaisimen päälle ja pois kytkemiseen. Lamppuun voisi laittaa myös kytkimen. Kannattaa keskustella oppilaiden kanssa sähköjohdon rakenteesta.

Valaisimen rungon valmistaminen oli ihan mukavaa, perustekniikkaa työvaiheiltaan. Eri osien sahaaminen kannattaa näyttää käytännössä oppilaille vielä kertauksen vuoksi. Tärkeää on esittää myös havainnollisesti merkkausnastojen käyttäminen tappiliitoksia tehtäessä. Tässä pitää olla tarkkana siitä, mikä kappale tulee mihinkin. Työtä tehdessäni, laitoin kappaleisiin numerot, jotka helpottivat osien toisiinsa liittämistä. Numerot voi sitten hioa lopuksi pois tai maalattaessa ne jäävät peittoon. Itse tein työhöni piilotappiliitokset ja ne teettäisin myös oppilailla. Rungon materiaalin löysin meiltä kotoa. Hiomisten ja liimauksien jälkeen lakkasin työn kahteen kertaan puolihimmeällä kalustelakalla. Ohjeessa on käytetty halkaisijaltaan 6 mm tappeja, mutta itse käytin 8 mm tappeja. Työ onnistui ihan hyvin niilläkin. Sahasin tapit ensin 20 mm pitkiksi. Ohjeessa lukee että valaisimen taustavanerin voi jättää puun väriseksi. Minä maalasin sen hopeamaalilla, jolloin se heijastaa valoa paremmin. Mikäli hopeamaalia ei ole, voi käyttää myös alumiinifoliota.

Kuvavalaisimen runko lakattavana puupalojen päällä.

Koulussa työ kannattaa tietysti aloittaa suunnittelusta. Oppilaat voivat suunnitella rungon värin ja varjostinosan kuvan värit toisiinsa sopiviksi. Oppilaat voivat myös itse valokuvata kuvan varjostimeen, jolloin työ tulisi integroitua kuvataiteeseen. Kuva pitää suunnitella niin, että se on vähän vajaa A4 kokoinen vaakakuva. Yksinkertaisimmillaan kuva voidaan sitten tulostaa väritulostimella ja lopuksi se laminoidaan. Tällöin se toimii sopivana varjostimena ledeille. Tuloste on myös helppo vaihtaa, mikäli vanhaan kuvaan kyllästyisi. Varjostimena voisi käyttää myös itse maalattua tai kuvioitua kangasta, joka sitten oikean kokoisena laminoidaan. Kankaan paksuus on tietenkin huomioitava.

Mielestäni tärkein opittava tai harjoiteltava taito oppilaille tässä työssä on kokonaisen käsityöprojektin suunnittelu, työskentelyn hallinta ja valmiin, toimivan valaisimen aikaansaaminen. Elektroniikan puolella tulee uusia tietoja, kun opetellaan käytännössä rinnankytkentä, piirikaavio ja muuntaja. Oppilaiden kanssa kannattaa keskustella siitä, miten säädettävä muuntaja vaikuttaa rinnankytkettyihin ledeihin, mikäli työssä käytetään sellaista muuntajaa. Opetuksessa tulee esille myös komponenttien juottaminen piirilevyyn, etuvastusten arvojen laskeminen sekä keskustelu sähköjohdoista. Sähköjohdon vedon poistamisen tein niin, että pujotin sen kahdesti piirilevyyn. 

Kuvavalaisimen piirilevyn juottamista.

Hyvää suunnittelua kannattaa korostaa, sillä käytettävä aika, välineet, esteettisyys ja omaperäisyys ovat asiat, joita pitää suunnitteluvaiheessa huomioida. Suunnittelussa kannattaa miettiä myös tarkoituksenmukaisuutta ja sopivuutta käyttäjälle eli kenelle tuote on tarkoitettu. Sopivassa kohdassa kannattaa oppilaiden kanssa miettiä lisäksi luovuutta ja missä määrin sitä voi tässä työssä käyttää.

Oppilas kasvaa luottamaan omiin taitoihinsa ja saa positiivisia onnistumisen kokemuksia itseluottamustaan kasvattamaan, kun saa aikaiseksi valmiin, toimivan tuotteen, jolla on käyttöä. Lisäksi oppilas saattaa onnistuessaan innostua harrastamaan käsitöitä vapaa-ajallaankin.

Tekemäni kuvavalaisin on osittain, pääpiirteiltään samanlainen kuin Huovila, Hintsa ja Säilä, Kirja käsityöstä (sivuilla 156 – 157) oleva valaisin.