Tompakkimetalliketjun punominen
Tompakkimetallilankaa saatiin noin 1,5
- 2 m. Lanka kierretään erityisen kierteyttämistyökalun avulla
tiiviiksi spiraaliksi. Kierteytystyökalu on kiinnitettävä pöytään
esim. ruuveilla tai ruuvipuristimella. Kierteytystyökalun sopiviin
reikiin pujotetaan kierteytyspuikko. Metallilanka saadaan paremmin
kierteytyspuikon ylähahloon, jos langan yläpäähän lyö
vasaralla. Seuraavaksi lanka kierretään kierteytyspuikkoon. Jos
käytti puikon hahloa, niin lankaa pitää kiertää myötäpäivään.
Lankaa täytyy pitää kireällä, jotta kierrettävästä
spiraalista tulee tarpeeksi tiukka. Lanka ei kuitenkaan saa mennä
kaksikerroin puikolle. Jotta saat pidetyksi riittävän kireän
otteen langasta, kannattaa käyttää työhaskaa ja pitää telineen
reunasta kevyesti tukea lankakädellä. Kun koko lanka on
spiraalilla, saat sen irrotetuksi puikosta katkaisemalla läpi
pujotetun langan pään.
Tompakkilangan kierteyttämistä.
Seuraavaksi spiraali sahataan
lankalenkeiksi sahaustukea apuna käyttäen. Sahaamisessa käytettiin
pientä, kapeateräistä metallisahaa, myös hopeasahaa voi käyttää.
Spiraalia tuetaan sahaustukea vasten peukalo-etusormi -otteella.
Sahaamisen edetessä spiraalia liikutetaan hitaasti ylöspäin
tuessa. Paras sahauskulma olisi n. 45 astetta, jolloin sahaat ainakin
kahta lenkkiä yhtäaikaa. Terän sai liikkumaan spiraalia sahatessa
paremmin, jos käytti terään vahaa. Vahaa hieraistaan terään
muutaman sentin matkalle. Ajoittain kannattaa hieraista terään
lisää vahaa. Liian kovaa ei saa sahatessa painaa, jottei ohut
sahanterä katkea. Terään jää ajoittain roikkumaan jo katkenneita
lenkkejä. Ne kannattaa aika nopeasti poistaa terästä, jotteivät
ne naarmuunnu.
Valitettavan epäterävä kuva lenkkien sahaamisesta.
Seuraavaksi avonaisista, sahatuista
lenkeistä taivutetaan suljettuja lenkkejä toinen toisensa perään. Lenkkien taivuttamisessa käytetään apuna kahta paria aika pieniä, sileäpäisiä, laattapihtejä. Alkuun taivutin yhden lenkin lukkoa varten. Tähän aloituslenkkiin
pujotin kaksi uutta lenkkiä yksitellen ja suljin ne pihtien avulla.
Tätä kahden lenkin pujottelua ja sulkemista sitten toistetaan
tarpeeksi monta kertaa. Mitä paremmin lenkin saa suljetuksi kiinni,
sitä sileämpi ketjusta tulee. Sitten vain pujottelin yhä lisää
lenkkejä toisiinsa, kuitenkin aina kaksi yhteen. Tämä punonnan
nimi on muinaisketju. Kun lopulta riittävän pitkä ketju on valmis,
niin loppuun laitetaan taas vain yksi lenkki. Tähän saadaan lukon
toinen pää pujotetuksi. Lopulta ketju laitettiin vielä ns.
myllytyskylpyyn. Tässä kylvyssä ketju kiillottui ja suurin osa
terävistä reunoista ja epätasaisuuksista katosi. Ketjusta tuli
todella kaunis ja aikalailla kultaketjun näköinen. Ketjun tekeminen
oli yllättävän helppoa ja yksinkertaista.
Valmiit korut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti