Tompakkimetalliketjun punominen

Tompakkimetallilankaa saatiin noin 1,5 - 2 m. Lanka kierretään erityisen kierteyttämistyökalun avulla tiiviiksi spiraaliksi. Kierteytystyökalu on kiinnitettävä pöytään esim. ruuveilla tai ruuvipuristimella. Kierteytystyökalun sopiviin reikiin pujotetaan kierteytyspuikko. Metallilanka saadaan paremmin kierteytyspuikon ylähahloon, jos langan yläpäähän lyö vasaralla. Seuraavaksi lanka kierretään kierteytyspuikkoon. Jos käytti puikon hahloa, niin lankaa pitää kiertää myötäpäivään. Lankaa täytyy pitää kireällä, jotta kierrettävästä spiraalista tulee tarpeeksi tiukka. Lanka ei kuitenkaan saa mennä kaksikerroin puikolle. Jotta saat pidetyksi riittävän kireän otteen langasta, kannattaa käyttää työhaskaa ja pitää telineen reunasta kevyesti tukea lankakädellä. Kun koko lanka on spiraalilla, saat sen irrotetuksi puikosta katkaisemalla läpi pujotetun langan pään.

                                            Tompakkilangan kierteyttämistä.

Seuraavaksi spiraali sahataan lankalenkeiksi sahaustukea apuna käyttäen. Sahaamisessa käytettiin pientä, kapeateräistä metallisahaa, myös hopeasahaa voi käyttää. Spiraalia tuetaan sahaustukea vasten peukalo-etusormi -otteella. Sahaamisen edetessä spiraalia liikutetaan hitaasti ylöspäin tuessa. Paras sahauskulma olisi n. 45 astetta, jolloin sahaat ainakin kahta lenkkiä yhtäaikaa. Terän sai liikkumaan spiraalia sahatessa paremmin, jos käytti terään vahaa. Vahaa hieraistaan terään muutaman sentin matkalle. Ajoittain kannattaa hieraista terään lisää vahaa. Liian kovaa ei saa sahatessa painaa, jottei ohut sahanterä katkea. Terään jää ajoittain roikkumaan jo katkenneita lenkkejä. Ne kannattaa aika nopeasti poistaa terästä, jotteivät ne naarmuunnu.

                                           Valitettavan epäterävä kuva lenkkien sahaamisesta.

Seuraavaksi avonaisista, sahatuista lenkeistä taivutetaan suljettuja lenkkejä toinen toisensa perään. Lenkkien taivuttamisessa käytetään apuna kahta paria aika pieniä, sileäpäisiä, laattapihtejä. Alkuun taivutin yhden lenkin lukkoa varten. Tähän aloituslenkkiin pujotin kaksi uutta lenkkiä yksitellen ja suljin ne pihtien avulla. Tätä kahden lenkin pujottelua ja sulkemista sitten toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Mitä paremmin lenkin saa suljetuksi kiinni, sitä sileämpi ketjusta tulee. Sitten vain pujottelin yhä lisää lenkkejä toisiinsa, kuitenkin aina kaksi yhteen. Tämä punonnan nimi on muinaisketju. Kun lopulta riittävän pitkä ketju on valmis, niin loppuun laitetaan taas vain yksi lenkki. Tähän saadaan lukon toinen pää pujotetuksi. Lopulta ketju laitettiin vielä ns. myllytyskylpyyn. Tässä kylvyssä ketju kiillottui ja suurin osa terävistä reunoista ja epätasaisuuksista katosi. Ketjusta tuli todella kaunis ja aikalailla kultaketjun näköinen. Ketjun tekeminen oli yllättävän helppoa ja yksinkertaista.

Valmiit korut.