Viidennen luokan käsityöprojekti

Vanhan vaatteen tuunaus ja

Lyhty kierrätysmateriaaleista

Muoseopedagogiikan osalta käymme luokan kanssa Harjavallassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin museossa. Cedercreutzit ovat alunperin myös Köyliössä asuneet, joten museokäynti sopii oppilaiden omaa kulttuurihistoriaa ajatellen hyvin. Matka voidaan ajatella tehtäväksi historian, kuvataiteen ja käsityön yhteismatkana, koska joka aihealueeseen löytyy tältä matkalta opittavaa. Käsityön näkökulmasta museolta löytyy paljon käsitöitä ja kangas- sekä ryijynäytteitä. Kuvataidetta ajatellen museolla on mm. Emil Cedercreutzin taidokkaita silhuettileikkauksia. Historian näkökulmasta museolla on vanhan ajan esineistöä ja mahdollisuus saada tuntumaa enstisajan elämään. Puhumattakaan, että kaikki oppilaat eivät varmaan tiedä Cedercreutzin asuneen ajoittain myös Köyliön Vanhassa kartanossa. Oppilaille voidaan joka em. oppiainealueen aiheista monistaa pieni tehtävävihkonen, joiden tehtäviin ja kysymyksiin voi museovierailun perusteella vastata.

Museopedagogiikan näkökulmasta ajatellen on juuri tämä museo luonteva osa opetusta. Tämä museovierailu tukee sekä käsityöprojektia että paikallistuntemuksen opetusta. Museohenkilökunnan tietämyksen ei pidä ajatella olevan uhka opettajalle, vaan pikemminkin heidän erityistietämyksensä jostakin aihealueesta tukee opettajaa ja kulloinkin opeteltavaa aihetta tai projektia.  Museon henkilökuntaan kannattaa olla yhteydessä jo kyseistä oppimisjaksoa suunniteltaessa, jolloin vierailusta on mahdollista saada paljon irti koulun tavoitteiden kannalta. ( vrt. www.edu.fi/perusopetus/historia_yhteiskuntaoppi/museopedagogiikka) 

Koska koulu, jossa opetan on Köyliössä, niin aika luonnollista olisi mennä käymään yritysvierailulla Kaino-liikkeessä katsomassa heidän neuleidensa valmistusta ja myymälää. Erilaisten neuletuotteiden valmistukseen tutustuttuamme, voisin ajatella, että saisimme mukaamme koululle vietäväksi erilaisia neuleiden ylijäämäpaloja. Niiden avulla voisimme - vanhempien antamalla luvalla - tuunata jonkin oppilaan vanhan neuleen. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella tuunattavaksi myös vanha collegepaita. Kaikkein mieluiten oppilaalla voisi olla jo tutustumiskäynnillä mukana tämä neule tai paita. Tällöin hän voisi sovitella erilaisia neulepaloja omaan neuleeseensa, miettien mitkä värit ja kuviot sopivat siihen.

                                            Esimerkiksi tällaisia tilkkuja Kainosta löytää.

Miten tämä neulevierailu sopii lyhdyn valmistukseen? Ajattelin, että valmistamme lyhdyn koulun keittiöltä jäävistä säilykkeiden metallipurkeista. Tölkin koko vähintään 3 litraa. Metallipurkin yläreuna leikattaisiin ja kuvioitaisiin oppilaan haluamalla tavalla. Alareuna taas koristeltaisiin neulepaloilla. Tämä on kynttilää lyhdyssä poltettaessakin mahdollista siten, että neulekoristelu tehdään lyhdyn yläreunaan, joka laajenee muokattaessa, eikä siis kuumene paljon.

Ensimmäinen tunti

Paidan tuunaussuunnitelma voidaan tehdä kuvataiteen tunnilla. Oppilailla on lupalappu mukana, jossa on allekirjoitus vanhemmalta/huoltajalta, että kyseinen paita voidaan koulussa tuunata. Tarkoitus on saada käyttämättömät ja vanhat paidat uudelleen käyttöön. Paitojen tuunaamisessa vain mielikuvitus on rajana. Jos paita on kirjava, niin käyttäisin sen tuunaamiseen mieluiten yksiväristä neulosta. Yksiväriseen taas voi käyttää kirjavaakin.

Paitaan liitettävän kappaleen alla on hyvä käyttää kovikekangasta. Silitettävä kovikekangas on kätevin käyttää. Tällöin kappaleen kiinnitys paitaan onnistuu paremmin, eikä jää niin helposti ryppyjä kiinniommeltaessa. Kiinnitettävät kappaleet on järkevintä harsia kiinni ennen ompelua. Sitten vain ompelemaan ompelukoneella suunnitelman mukaan.

                                            Collegepaidalle sommiteltuina neuletilkkuja.

Arvioisin tähän menevän yhden kaksoitunnin verran. Samoin seuraava vaihe eli lyhdyn tekeminen kestää noin yhden kaksoistunnin verran. Koska kumpikin jakso on samanmittainen, niin luokan voi tarvittaessa jakaa puoliksi ja toinen puoli tekee toista osaa ja toinen toista. Ja sitten vain vaihdetaan tai eriaikaan valmiiksi saavat oppilaat voivat sujuvasti siirtyä toiseen osuuteen.

Metallisäilykepurkeista lyhty:

teknisen työn osuus

Säilyketölkkejä on hyvä pyytää keittiöltä jo ajoissa, sillä niitä ei ihan hetkessä tule oppilaiden lukumäärän verran. Mikäli koulussa ei ole enää valmistukeittiötä, niin käänny jonkin ravintolan puoleen. Ennen töiden aloittamista on hyvä keskustella oppilaiden kanssa hieman kyseisistä säilyketölkeistä ja siitä miten ne on saatu. Toisen roska ja poisheitettävä esine voi olla toiselle käyttökelpoista materiaalia. (vrt. Muotoiloa, 2009, 83)

Ensin tölkin ympärysmitta pitää mitata. Jaa ympärysmitta haluamallasi irtitaivuteltujen osien määrällä. Näin saat kullekin osalle mitan. Mitat kannattaa merkitä kunnollisella, kiapeakärkisellä tussilla tölkin kylkeen. Tämä helpottaa leikkaamista ja saat suorareunaiset osiot. Sitten leikataan peltisaksilla halutun kokoiset ja riittävän alas ulottuvat osat. Leikkaamisen alussa, yläreunassa tarvitaan kohtalaisesti voimaa, vahvistetun yläreunan takia. Huomioi ettei mikään osio saisi loppua juuri tölkin saumakohtaan, koska siinä leikkaaminen voi olla hankalampaa.

Kun osat on leikattu, voidaan niiden yläreunat koristella alla olevan kuvan tapaan. Oppilas voi itse keksiä muitakin kuvioita kuin sydämiä. Kovin monimutkaista kuviota ei kannata leikata, sillä se ei ole aivan helppoa. Mikäli vain mahdollista on, niin olisi hyvä olla muutama ylimääräinen tölkki kokeiluleikkauksia varten.

Kun tölkki on saatu leikatuksi, niin sitten on koristelun vuoro. Oppilas voi käyttää koristeluun neuletta. Neule kannattaa kuitenkin ajaa sopivan värisellä langalla reunoistaan siksakilla ensin. Tämä siksi ettei neule ala ajanoloon purkaantua. Neuleen tilalla voi käyttää erilaisia nauhoja kuhunkin vuodenaikaan sopivan teeman mukaisella värityksellä. Näin tölkistä tulee myös monikäyttöisempi, kun sen koristeita voi vaihtaa. Tässä mallitölkissä on nyt jouluiset koristeet. Käytin koristeluun virkattua nauhaa ja neulottuja joulukelloja. Kynttilän sijaan tölkkiin voi laittaa myös joulukukkasen. Lyhtyä voisi reunoistaan koristella myös erilaisilla reikämenetelmillä. Lyhty on hyvä joulutuliainen mm. sukulaisten luona kyläiltäessä. Erilailla, vaikka keltaisin nauhoin koristeltuna, lyhdyn voi viedä tuliaiseksi myös pääsiäisenä.Koristelussa ja muussakin työskentelyssä pitää olla varovainen, sillä peltisaksilla leikatut reunat
 ovat teräviä.

Uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön 1.8.2016 vuosiluokkien 1-6 osalta. Opetussuunnitelman perusteissa käsityö kuvataan monimateriaalisena oppiaineena. Tällöin käsitöitä toteutetaan toimintana, joka perustuu teknologiaan, muotoiluun ja käsityöilmaisuun. Käsityön opetuksella on tarkoitus vahvistaa oppilaan edellytyksiä monipuoliseen, oppiainerajat ylittävään työskentelyyn. Monimateri-aalisuus pyrkii osaltaan myös vahvistamaan oppilaan tasa-arvoa sukupuolesta riippumattomalla opetuksella. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 302.)

Monimateriaalisuus on tarkoitus toteuttaa käsitöissä niin, että koko vuosiluokka on yhtaikaa oppimassa esim. tiettyä käsityöprojektia, jolloin on mahdollisuus tehdä joko käsityön tekstiiliosuutta tai teknisen työn osuutta riippuen siitä missä vaiheessa oppilas projektissaan on. Tällöin tietenkin tarvitaan kahden oman osamisalueensa asiantuntijaopettajan läsnäoloa. ( Syri, Vuoltee, Monimateriaalisen käsityön oppimisympäristöjen vaikutus... , Pro Gradu, Rokl, 2015, 2.)

Tuotesuunnittelun haasteet

Tuotesuunnittelua ohjaavana opettajana on edessä monenlaisia haasteita. Ensinnäkin pitää osata sunnitella tehtävät työt niin, että ne sopivat oppilaiden taitotasolle. Toki lähes kaikki työt on toteutettavissa helpotettuina tai vaihtoehtoisesti vaativampina töinä oppilaan taidon mukaan. Oppilaan keskittymiskyvyn ja työmotivaation kannalta, tämä taitotason sopivuus on erittäin tärkeää. Jos oppilas kokee työn olevan liian vaikea tai haastava, niin hänen motivaationsa tehdä työtä kärsii. Toisaalta, jos oppilas kokee työn olevan liian helppo, niin hän saattaa tehdä työn liian hätäisesti tai ei jaksa keskittyä kunnolla sen tekemiseen.

Useimmiten on kuitenkin niin, että mitä pienemmistä oppilaista on kyse, niin sitä suuremmat kuvitelmat heillä on taidoistaan suhteessa siihen mitä he oikeasti osaavat. Siksi onkin tärkeää koittaa sopivan lempeästi ja huomaavaisesti karsia oppilaan työsuunnitelmasta liian suureelliset tai vaikeat kohdat. Tämän voi tehdä oppilaan kanssa yhdessä keskustellen ja ohjata häntä keskittymään johonkin tiettyyn kohtaan työssä. Yhdessä voi myös miettiä työhön käytettävissä olevan ajan rajallisuutta ja sitä, mitä kaikkea siinä ajassa ehtii tehdä. Voidaan myös sopia yhdessä, että tehdään nämä kohdat ensin ja jos aikaa jää, niin voit toteuttaa myös nämä toiset.

Isommilla oppilailla, jotka lähestyvät jo murrosikää, voi tilanne olla taas ihan toinen. Osa oppilaista saattaa yrittää selvitä tehtävistä liiankin helpolla, vaikka taitoja olisi. Haastavinta onkin tällaisten alisuoriutuja oppilaiden saaminen innostumaan jostain työstä tai aiheesta. Myös näillä isommilla oppilailla on tärkeää osata mitoittaa työt taitoja vastaaviksi. Opettajan kannattaa jo etukäteen miettiä ennen uutta työtä, että miten työtä voi heikommille oppilaille helpottaa tai taitaville oppilaille tehdä vaativammaksi.

Tämä taitotason arviointi ja oppilaiden tuntemus on erittäin tärkeää tulevan opetussuunnitelman takia. Kun käytössä on vähemmän tunteja ja kaikkien pitäisi tehdä samat asiat, niin taidokas ja huolellinen ennakkosuuunnittelu on entistäkin tärkeämpää. (Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014)

Käsitöitä tehtäessä esiin tulee usein myös toteuttamiseen ja oppilaan oman suunnitteluun liittyviä ongelmakohtia. Miten tehdään tämä tai tuo kohta? Miten saadaan työ valmiiksi ja estettiseksi, jos jokin vaihe tai osa työstä epäonnistuu? Tällöin on parasta miettiä näitä yhdessä oppilaan kanssa. Silloin ongelmanratkaisu ja vaiheittain työn eteneminen sekä epäonnistumisen korjaaminen tehdään näkyväksi toiminnaksi. Mikäli oppilaitoksessa on muitakin käsitöitä opettavia, voidaan kääntyä myös heidän puoleensa. Samalla oppilas oppii, että vastoinkäymiset kuuluvat välillä töihin ja että niistä voi oppia. Samoin se, että epäonnistuminen ei aina tarkoita, että työ on pilalla, vaan saattaa tehdä työstä mutkien kautta jopa paremman kuin alunperin oli tarkoitus. Ainakin oppilas oppii tällaisesta työstä enemmän.

Muotoilua ja tuotesuunnittelua on jokapuolella. Joku on suunnitellut sen bussin, jolla oppilas tuli aamulla kouluun, samoin tuolin,jolla istut, kirjan kannet, joita katselet jne. Mitä pienemmästä oppilaasta on kyse, sitä varmemmin hän ei ole tullut edes ajatelleksi sitä. Toisaalta myös vanhempien oppilaiden kanssa on syytä tehdä näkyväksi tuotesuunnittelua. Myös jokainen tuote, jonka oppilas käsitöissä valmistaa, on kohdannut matkallaan ideasta valmiiksi käsityötuotteeksi monenlaista pohdintaa, valintaa ja erilaisia tuotesuunnittelun vaiheita. Usein oppilas ei itsestään tule tätä ajatelleeksi ja siksi opettajan onkin hyvä keskustella vielä valmiin käsityön äärellä oppilaiden kanssa tästä tuotteen matkasta ideasta valmiiksi. (Muotoiloa, 2009, 24 - 27)

Jaksosuunnitelma ensimmäiselle luokalle

Äitienpäivälahja

Opeteltavat uudet asiat: ryijynukan ja -solmun tekeminen (tekstiilityö),

Ryijyn kannatin puut, niihin reikien poraaminen ja seinälle kiinnittäminen (tekninen työ)

pikku-seinävaatteen kiinnitys pidikkeeseen eli kannatinpuuhun

Kokemuksellisuuden piiriin pääsemme oppilaiden kanssa, kun opettaja tuo luokkaan erilaisia kukkasia. Talviaikaan pitää tyytyä ostokukkasiin. Luokkaan voi tuoda muutaman ruusun, tulppaanin ja neilikan. Kukkakaupasta voi kysyä myös ns. poistokukkasia, jolloin niitä voidaan myös hypistellä ja tutkia lähempää. Ensin oppilaat piirtävät jonkin kukista ihan ”kylmiltään”. Sitten oppilaat saavat tulla tutkimaan kukkasia. Tämä kukkasten tutkiminen ja piirtäminen voidaan tehdä kuvataiteen tunnilla. Lähemmän tarkastelun jälkeen voidaan keskustella kukkasista ja siitä miltä ne tuntuivat ja tuoksuivat. Piirretään jokin kukkasista uudelleen. Katsellaan töitä ja uskoisin, että huomataan miten lähemmän tarkastelun jälkeen piirretty kukkanen on tarkempi kuvaus kukasta.

Vasta toisella tunnilla kerrotaan oppilaille, että tarkastelimme kukkia niin tarkkaan, koska on tarkoitus valmistaa pieni kukkaryijy eli seinävaate äidille. Luemme yhdessä runon kukkasista. Aloitamme työn tekemisen katselemalla netistä tykin avulla erilaisia kukkasia. Katselemme kuvataiteen tunnilla piirrettyjä kukkien kuvia. Keskustelemme sitten yhdessä siitä, että tietävätkö lapset millaisista kukkasista äiti pitää. Oppilaille annetaan kotitehtäväksi kysyä äidin lempiväriä ja lempikukkaa, pyydetään kertomaan kaksi. Tämä keskusteluosio kukkasista voidaan pitää jonkin ympäristötiedon tunnin lopuksi, jolloin siihen sopiva kotitehtäväkin on luonnollinen osa tuntia. Omassa lukujärjestyksessäni ympäristötietoa on maanantaina ja käsitöitä tiistaina. Tällöin kotitehtävä ja kukkakeskustelu seuraavat sopivasti toisiaan peräkkäisinä päivinä.

Ryijyn ulkonäön suunnittelua tehdään kuvataiteen tunnilla. Oppilaiden kotikyselyjen mukaan kukin saa valita kukan, jonka haluaa tehdä. Opettaja näyttää millainen säkki/juuttikangas on. Varastosta löytyy erivärisiä huopatikkuja ja huopakankaita. Oppilas voi alkaa suunnitella paperille ensin kuvan kukasta, jonka tekee. Eri värejä voi sitten sovitella kuvaan huopatilkkujen avulla. Suunnitelmat tehdään huolellisesti. Piirretään A4-paperiin kukka ja äiti-hahmo sekä ryijynukkanurmikon paikka alas. Suunnitelmaan tehdään ison kukan viereen myös äitihahmo. Äiti-hahmolle tehdään hiukset langasta ja vaatteet sekä kasvot ja raajat huopakankaasta.

Kokemusperäinen oppiminen on alunperin John Deweyn kasvatusfilosofia, jonka mukaan oppiminen tapahtuu tekemällä. Learning by doing painottaa käytäntöä merkityksen perustana. (Dewey 1957, 6-7) Tällöin hyödynnetään oppijan luonnollista oppimiskykyä käytännön ympäristössä. Tämä tarkoittaa, että oppija voi kokeilla asioita ja on luvallista myös epäonnistua. Tähän sisältyy myös ajatus, että tieto ja taito tulee kokemuksen kautta. Uudet taidot opitaan siis kokemusperäisesti tekemisen kautta. Aluksi opitaan mallista, esimerkiksi opettajan mallin mukaan tekemällä. Oppiminen tapahtuu tekemisen seurauksena sovellettaessa opittua käytäntöön, vaikka korjaamalla vahingossa tehty virhe. Tekoja ja opittua toistamalla taidot kehittyvät ja kokemus karttuu.

Käsityötunnit:

Ensimmäisellä käsityön kaksoistunnilla katsotaan vielä suunnitelmat läpi. Opettajalla on malli pienestä ryijystä. Harjoitellaan tekemään ryijysolmua. Katsotaan Käspaikka-sivustolta mallia erilaisista ryijyistä. Suunnitelma voidaan kiinnittää pulpetin kanteen. Tällöin oppilas voi seurata sitä, missä kohtaa hän on ja paljonko on tekemättä. Suunnitelman ääriviivat kannattaa myös piirtää juuttikankaaseen, jolloin oppilaan on helpompi tehdä työtään.

Ensimmäisellä kaksoistunnilla viimeistellään ryijyn juuttikankaan reunat. Yläreunaan tehdään valitun oksan mentävä kuja, josta oksa sitten lopulta voidaan pujottaa kiinnitystä varten. Ryijyn sivureunat taitetaan ja ommellaan käsin siisteiksi. Valmistetaan myös solmeilemalla tai letittämällä kaunis kiinnitysnaru oksan päätyihin. Mikäli oksa päätetään lakata, niin kannattaa tämä solmeilu tehdä silloin, kun odotetaan lakan kuivumista. Opettajalla kannattaa olla sekä lakatun että lakkaamattoman oksan malli, jolloin oppilas voi itse päättää lakkaamisesta.

                                           Ruusu juuttikankaalla.

Ensimmäisen kaksoistunnin toisen tunnin aluksi mennään ensin ulos lähiluontoon. Mikäli koulun alueelta ei löydy, niin läheisestä luonnosta etsitään (maanomistajan luvalla) yksi kaunis puun oksa jokaiselle oppilaalle, johon ryijy kiinnitetään yläreunastaan. Oksa pitää etsiä jo tällöin, jotta se ehtii kuivua sopivasti sisätiloissa ennenkuin sitä tarvitaan. Mikäli oksien etsiminen ei onnistu, niin voi toki käyttää valmistakin rimaa.

Toisella tunnilla aletaan riman etsinnän jälkeen ommella kukkaa paikoilleen, mikäli juuttikankaan reunat on jo huoliteltu. Oppilaan valitseman kukan mukaan piirretään huopaan kukkamallilla kuva ja leikataan se. Kukkaan voi valita äidiltä kysytyn lempivärin, mikäli se luonnollisesti siihen käy. Aloitetaan kukan ompelu kankaaseen käsin. Nopeimmat ehtivät saada kukan ommelluksi.

Toisen kerran kaksoistunneilla harjoitellaan tekemään ryijysolmua. Katsotaan Käspaikka-sivustolta mallia ja opettajan tekemästä videosta. Eri värejä voi sitten sovitella kuvaan lankojen avulla.

Ryijysolmeiluihin menee aikaa ainakin yksi kaksoistunti, riippuen hieman oppilaan työtahdista. Ajattelin ryijysolmilun lisäksi koristella ryijyä myös muulla tekniikalla mm. lankapujottelulla ja ompelemalla huopakuvioita. Näitä tehdään oppilaan suunnitelman ja henkilökohtaisen työtahdin mukaan.

                                           Ryijysolmujen tekemistä.

Kolmannella kaksoistunnilla tehdään näitä äitihahmo- ja muita koristeluja. Kukan varsi kannattaa kiinnittää kankaaseen vasta, kun kukka ja ruohikko on valmis. Tällöin saa varmasti sopivan kokoisen varren. Aloitetaan äitihahmon tekeminen. Äiti-hahmo voidaan ommella kankaaseen, mikäli oppilas on ripeä tekmään. Jos jollakulla menee esim. ryijysolmeiluun aikaa muita enemmän, niin hän voi liimata äitihahmon kankaaseen. Tämä siksi, että kaikki olisivat suurin piirtein yhtäaikaa valmiita.

Kolmannen kaksoistunnin toisella tunnilla viimeistellään seinävaatteet. Nopeammat oppilaat voivat auttaa hitaampia tai heille voi antaa jonkin pienen välityön. Nopeammat voivat esimerkiksi tehdä kukan varteen useampia lehtiä kuin hitaammat ja lisätä taivaalle, kukan ja äidin yläpuolelle, perhosia. Mallityössä äidin hame on tehty virkkaamalla. Nopeimmat voivat tehdä sen virkaten, mutta muut huopakankaasta. Tarkastellaan lopuksi yhdessä hienoja valmiita töitä. Keskustellaan siitä, että miten erilaisia töitä voikaan tulla samasta aiheesta.

Teknisen työn osuus

Kun valittu kiinnityspuu on sopivasti sisällä kuivunut, se voidaan hioa hiekkapaperilla vaaleaksi ja sileäksi. Oksa sahataan sopivaan mittaan ja hiotaan oksan päät. Oksa voidaan myös lakata kiiltävällä puulakalla. Mikäli oksa lakataan, se kannattaa tehdä niin, että lakka ehtii kuivua ennen seuraavaa vaihetta. Solmeilu kannattaa tehdä siis tässä kohtaa, oksan lakkaamisen jälkeen.

Oksan kuivuttua, sen päihin porataan reijät, joista solmeiltu naru voidaan pujottaa. Poran terän vahvuus voidaan valita solmeillun narun mukaan. Pujotetaan seinävaate oksaan. Pujotetaan solmeiltu naru reijistä läpi. Sen jälkeen naruun, oksan alapuolelle, tehdään riittävän isot solmut, jotta se ei luiskahda pois paikoiltaan. Sitten ryijytyö onkin valmis.

Lopulta paketoidaan työ ja annetaan se äitienpäivälahjaksi. Kuvataiteen tunnilla tehdään vielä lisäksi äidille kortti.

                                                    Valmis työ.

Teknisen työn osuus on nyt aika pieni, mutta ensimmäisellä luokalla onkin hyvä lähteä pienin askelin siinäkin liikkeelle.

Pipo

Tällaisen pipon kuvat on jäänyt tänne blogiin laittamatta. Pipo on tehty Seitsemän veljestä langoilla. Värit valitsin ihan oman mieltymyksen mukaan: pinkki, lämmin peruspunainen ja sinapin keltainen. Neule on neulottu kokoajan oikein periaatteella. Vinoraidoitus saadaan aikaan, kun kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen neulotaan niin, että puikon alussa kavennetaan kaksi silmukkaa ja puikon lopussa lisätään kaksi silmukkaa. Kun on saatu oman päänympäryksen verran kierroksia, niin tehdään päättely. Pipo kootaan ja tehdään haluttaessa tupsu jonkin raidan värillä. Sitten eikun käyttöön! Mikäli villalanka alkaa kutitella otsaa, niin kannattaa ommella pipoon trikoovuori. Näin se on myös talvipakkasilla lämpimämpi.