Ompelun kurssityö

Lahja minulta sinulle

Ensimmäinen ideani oli tehdä pingviini, kuinkas muutenkaan. Koska tehtävänanto oli lahja jollekulle, niin päädyin erilaiseen ratkaisuun. En ole ennen tehnyt kuin aivan pienen pehmolelun ja senkin tein tavallisesta kankaasta. Halusin kokeilla karvaa pehmolelun tekemisessä. Saatavillani oli vain ruskeaa karvaa, niin seuraava kysymys oli, että mikä eläin. Koska tyttäreni ja poikani pitävät kissoista, mutta ovat molemmat allergisia, niin päädyin tekemään kissan. Kissa tuli myös mieleen ”Aristokatit” elokuvan ”Katti tahtoo olla jokainen” -laulusta. Kyseisestä elokuvasta lapseni pitävät kovasti.

http://youtu.be/EpfR752oCPE

Koska poikani on vielä alle kouluikäinen, hän ei harrasta kuin jumppaa. Lahjani ei siis liity harrastukseen. Poikani on kuitenkin viimeaikoina valittanut, että hänellä on liian vähän pehmoleluja. Poikani siis tarvitsee pehmoa. Päätin tehdä kissasta pojan, koska se tulee pojalle. Koska ”pelkkä” kissapehmolelu olisi mielestäni liian helppo valinta, halusin tehdä siihen käden mentävän kolon sisälle. Kyseessä on siis pehmolelu ja käsinukke. Tällöin lelu on monikäyttöisempi. Tällöin myös minä voin lainata sitä välillä töihin. Ajattelin käyttää sitä pienten oppilaitteni kanssa aina, kun ”kissalla on asiaa” eli kun opella on jotain asiaa. En kuitenkaan ryöstä kissaa pojaltani kokonaan kouluun, vaan se on koulukissana vain alkusyksyn ja loppukevään. Muulloin luokassamme on luokkamaskottina Minttu-Bibussi Bouftou eli lammaspehmo. Lammaspehmo on kuitenkin jo luokalleni tuttu, joten kissa voisi olla hyvä alkusyksyllä esim. luokan sääntöjen kertaamisessa. Tällöin oppilaat voisivat sääntöjä kerratessaan selittää ne myös uudelle hahmolle eli kissalle.

Ensin hahmottelin kissan kaavoja miettimällä yhden tyttäreni kissapehmon muotoja. Kovin monimutkaista en halunnut tehdä, jotta voisin sen pienin muutoksin koulussa oppilaiden kanssa valmistaa. Suurimman mietinnän minulle aiheutti käden mentävä tasku kissan sisään. Miten se pitää valmistaa ja ommella, jotta se toimii? Pähkäilin asiaa, kunnes keksin ajatella hahmoa kuin hanskaa. Tasku kissan sisällä on kuin hanskan vuori. Kun tämän oivalsin alkoi tekeminen jo sujua.

Seuraavaksi piirsin kissan kaavat. Kissan takakappaleen piirsin vain yhdestä osasta. Kissan etukappale on kolmeosainen, jotta pää saadaan vähän ulkonevaksi. Etu- ja takakäpälät tein kahdella kankaalla. Ulkopuoli käpälistä on karvaa ja sisäpuoli on keltaista neuloskangasta. Etukäpäliin tein lisäksi vaaleanpunaiset käpälän päät, vähän kuin kissan anturat. Koska halusin ommella ne käpäliin kaarevasti, niin tein niihin loveamisia. Hännän piirsin kaarevaksi sillä harvoin kissan häntä on aivan suorana. Myös häntä on kahdesta kankaasta. Korvat tein vaaleanpunaisesta ja ruskeasta karvasta. Kissan nenän tein päällikeompelulla vaaleanpunaisesta kankaasta kolmion mallisena.

Häntä alapuolelta ja päältä kuvattuna.

Ensin piti ommella kissan etukappaleet yhteen. Tämän jälkeen etukappale piti viimeistellä. Kissan silmät halusin jotenkin erottuviksi. Niinpä tein niihin ensin sopivaan kohtaan päätä vihreällä kankaalla ja päällikeompelulla silmän muodon. Tämän jälkeen ompelin niihin käsin päälle kellertävät napit. Kissan suu on ommeltu käsin. Myös viikset ovat käsin pujotettu etukappaleen takaa ja sitten solmin langat moneen kertaan takaa.

Seuraavaksi tein käpälät, korvat ja hännän. Ompelin niiden kappaleet yhteen. Sitten käänsin ne oikein päin ja täytin täytteellä melkein täyteen.

Musta kangas kättä varten oli seuraava ommeltava. Ensin ompelin alareunat etu ja takakappaleeseen oikeat puolet vastakkain. Tässä kohtaa piti harsia alareunan sauman väliin takakäpälät kiinni alareunaan etukappaleeseen ja häntä takakappaleen alareunaan. Sitten ompelin taskun/vuorin sivureunat.

Etukäpälien ompelua.

Etukäpälät ja korvat piti harsia seuraavaksi oikeille paikoilleen. Sitten piti huolellisesti ommella kissan sivusaumat alareunan saumasta aina korvia myöten. Jätin kääntö- ja täyttöaukon korvien väliin. Seuraavaksi käänsin koko kissan taskuineen kaikkineen oikein päin. Ja olin onnistunut tekemään käsitaskun oikein, jee!

Nyt pääsin täyttämään kissaa. Käytin täyttämisessä myös kaikki kankaiden leikkaamisesta tulleet silput ja karvan palat. Ensin leikkasin niitä vielä pienemmiksi. Lopulta en paljoakaan tarvinnut tavallista tyynyntäytettä. Sitä on vain käpälissä, hännässä ja korvissa sekä vähän päässä. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni käsin ruskealla langalla.

Samanlaisen käsityöprojektin voi hyvin toteuttaa koulussa. Mikäli pehmolelusta tehdään käsinukke, niin on viisainta tehdä se vähän isompien oppilaiden kanssa. Ilman käsinuken taskua sen voi tehdä tavallisena pehmona jo 3 – 4-luokkalaisten kanssa. Tällöin se tosin kannattaa tehdä tavallisesta kankaasta, eikä karvasta. Aika pientenkin oppilaiden kanssa pehmon voisi toteuttaa, jos sen tekisi huovasta ja tekisi kaikki ompeleet käsin. Pehmon kaavat voisi piirtää ilman saumanvaroja, jos sitä ei tee karvasta. Itse käytin nyt kauttaaltaan 10 mm saumanvaroja. Pehmo on helppo muuntaa myös pupujussiksi, koiraksi tai karhuksi korvia ja häntää muuttamalla. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sen homogeenisemmät hahmot kannattaa tehdä. Isommille voi antaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Tämän tekisin sen vuoksi, että pieniä pitää enemmän neuvoa ja opastaa kuin isompia. Opettaminen eri vaiheissa on helpompaa ja samoin oppilaan ohjeistuksen seuraaminen on parempaa, kun vaihtoehtoja ei ole montaa. Pienimmille riittää vain, että tehdään kissa tai koira. Tässä tarkoitan pienimmillä alkuopetuksen oppilaita eli vuosiluokkia 1 – 2. Koiran saa helpommin eri näköiseksi kuin kissan, jos sille suunnittelee lurppakorvat.

Pehmolelu -käsityöprojekti koulussa

Ensimmäinen kaksoistunti

Lähdetään liikkeelle suunnittelusta. Voidaan katsoa netistä ”Katti tahtoo olla jokainen” -videon pätkä. Samoin katsotaan myös pätkä ”Kaunotar ja Kulkuri” -elokuvasta. Kenelle pehmo tulee? Mistä eläimestä hän pitää? Mikä on materiaali? Mitkä värit? Onko eläin naaras vai koiras? Onko pehmon saaja poika vai tyttö?

Oppilaan on päätettävä minkä eläimen hän tekee. Ensin kannattaa valita käytettävissä olevista kankaista sopivat värit ja materiaalit. Opettaja kertoo eri materiaaleista ja niiden ominaisuuksista. Seuraavaksi siirrytään korvien ja hännän suunnitteluun ja kaavojen piirtämiseen. Opettaja näyttää kaavojen piirtämisen. Nopeimmat voivat sitten laittaa kaavoja kiinni kankaisiin ja aloittaa leikkaamisen opettajan luvalla. Opettajan kannattaa tehdä tietokoneelle esitys projektin eri työvaiheista. Tämä on hyvä heijastaa kankaalle joka tunnilla. Mikäli tykkiä ei ole käytössä, voi työjärjestyksen tulostaa ja kopioida kaikille.

Toinen kaksoistunti

Kaavojen avulla piirretään tarvittavat kappaleet kankaalle. Kankaat leikataan. Opettaja näyttää näistä vaiheista koko ryhmälle mallisuorituksen. Aloitetaan ompelu etukappaleesta. Etukappaleiden yhteenompelun jälkeen tehdään silmien ja suun viimeistelyt. Harsitaan käpälät. Korvat ja häntä kiinni etu- ja takakappaleen väliin kankaiden ollessa oikeatpuolet vastakkain. Muistetaan jättää käpälät, korvat ja häntä oikeiden puolien väliin, niiden sisälle ommeltaessa. Tässä kannattaa taas näyttää mallia. Oppilaista voi muuten tuntua oudolta, että kaikki ulokkeet jätetään ommellessa ikäänkuin sisälle. Tällöin voidaan näyttää havainnollisesti kuinka käy, kun koko tuotos käännetään oikeinpäin. Oppilaat ompelevat omaan tahtiinsa.

Oman työni alasauma takakappaleeseen, 

jossa on myös häntä ommeltuna.

Kolmas kaksoistunti

Oppilaat jatkavat ompelua. Nopeimmat saattavat jo saada hahmonsa aika hyvään vaiheeseen. Pehmolelu täytetään ja täyttöaukko suljetaan. Kaikkien nopeimmat voivat alkaa suunnitella pehmoleluilleen esim. rusetin, takin tai päähineen. Hitaammat jatkavat ompelua.

Oma työni, kun alasaumat ja sivut on ommeltu.

Neljäs kaksoistunti

Pehmolelut saadaan valmiiksi. Osa ehtii saada pehmolle myös vaatetusta tms. Ne esitellään muille. Keskustellaan yhdessä siitä mitä projektin aikana opittiin. Mikä oli vaikeaa ja missä onnistuttiin. Oppilas saa kahdenkesken arvion työstään. Oppilas suorittaa projektista itsearvioinnin lomakkeen tms. avulla. Annetaan lelupehmoille nimet. Jos aikaa jää voi oppilas suunnitella ja tehdä omalle pehmolleen adoptiokortin, jonka täyttää se, jolle pehmo tulee.

Työni harsittuna. En voinut vastustaa

kiusausta kääntää se oikein päin.

Didaktinen arviointi

Projektin aikana oppilas oppii suunnittelua ja ompelun taitoja. Oppilas oppii piirtämään ja käyttämään kaavoja, kun harjoitellaan kaavan käyttöä pehmolelun valmistamisessa. Oppilas saa myös tietoja eri materiaaleista ja niiden ominaisuuksista ensimmäisellä tunnilla, kun käydään läpi erilaisia materiaaleja. Oppilas oppii saumoja ja huolittelua. Oppilas oppii tekemään ja seuraamaan työjärjestystä. Lopulta oppilas näkee käytännössä miten suunnittelu ja materiaalivalinnat vaikuttavat lopulliseen työhön. Oppilas oppii arvoimaan omaa osaamistaan ja lopputulostaan myös itse. 
Oppilas saa onnistumisen kokemuksia ja oppii luottamaan omiin taitoihinsa. Oppilas saa kokemuksia kokonaisen käsityöprosessin läpiviemisestä. Toivottavasti oppilas saa myös sen verran lisää itseluottamusta itseensä projektin aikana, että hän saattaa innostuessaan alkaa harrastamaan käsitöitä vapaa-ajallaankin.

Valmiin kissapehmon kuvia.

Arviointi

Ompelun kurssityössä lähdin liikkeelle tuotteesta. Suunnittelin tekeväni pehmolelun, koska sen tekeminen oli minulle aika vierasta. Tuotteen saajan halusin olevan joku ihan lähipiiristäni, jotta voisin kysyä kommentteja työn edistyessä. Lopulta päädyin tekemään kissa-pehmon pojalleni. 
Suunnittelussa lähdin liikkeelle tutkimalla tyttäreni kissapehmoja. Tuotteen valmistaminen sujui pääosin ihan hyvin. Ensin mietitytti kissan vuorin eli käsitaskun tekeminen. Asiaa useampia päivä mietittyäni, keksin lopulta miettiä taskua kuin vuoria. Tämän oivalluksen jälkeen alkoi suunnittelu ja ompelu sujua.
Ompeluun meni useampia päiviä. Tämä johtui siitä, että koska käy töissä, ei aikaa ole kovinkaan paljoa esim. työpäivän jälkeen. Lisäksi etenin rauhallisesti, jotta en tekisi virheitä esim. ompelujärjestyksessä. Kirjasin ompelussa esiintulleita asioita paperille ja tein työn edetessä itselleni työjärjestyksen. Niiden avulla oli helpompi kirjoittaa raporttia.

Perusopetuksen oppimistehtävä 3 - 4-luokalle on aikataulultaan aika napakaksi suunniteltu. Mikäli on mahdollista muun käsityön opetukselta, niin työhön menisi ehkä vielä yksi kaksoistunti enemmän. Tämä kannattaisi varata aikatauluun ainakin hitaampia oppilaita ajatellen. Tällä viidennellä kerralla voisivat nopeammat tehdä jonkin muun pienen työn tai järjestellä materiaali- ja kangaskaappeja sekä yleistä siivousta ja järjestelyä. Jos käsityöluokan tavarat ovat järjestyksessä, niin oppilaat voivat huovuttaa neulahuovutuksella vaikka rintakorun tai syksyllä heijastimen.

Mielestäni tuotteesta tuli vekkulin näköinen kissa. Poikani on ollut kissaan tyytyväinen. Tyttäreni pitää erityisesti kissan silmistä. Omalle luokalleni esittelin kissan juuri viime viikolla. Osa oppilaistani ei oikein tahtonut uskoa, että olin tehnyt kissan ihan itse. Ensi viikolla luokkani saa keksiä kissalle nimen.
Mielestäni työni onnistui hyvin. Opin uutta karvaompelusta ja pehmolelun kaavoittamisesta. Myös vuoren ompelu tuli nyt vähän tutummaksi. Voin hyvin kuvitella tekeväni muitakin pehmoleluja, nyt kun olen jo yhden onnistunut tekemään. Ensi kerralla voisin tehdä jotain vähän mielikuvituksellisempaa. Kissahahmo oli aika turvallinen valinta ensimmäiseksi karvapehmoleluksi.

Tupaantuliaislahja

Pingviini – monitoimipiste pöydälle tai seinälle

Tekisin tämän työn koulussa neljäs-viidesluokkalaisten kanssa. Materiaali voisi olla valmis liimapuulevy. Mikäli aikaa olisi käyttää enemmän tai rahaa vähemmän, voisimme tehdä liimapuulevyä ensin myös itse. Mikäli liimapuulevyä tehtäisiin itse, olisi projekti niin vaativa, että tekisin sen viides-kuudesluokkalaisten kanssa.

Tein työni pingviinin muotoon. Tällöin siitä saa pääasiassa musta-valkoisen väritykseltään, mikä sopii useimpiin sisustuksiin. Oppilas voisi myös itse päättää minkä eläimen muodon tekee ja suunnitella sen ensin. Lähinnä suunnitelmissa kannattaisi pitäytyä eri eläinten päiden muodoissa, eikä suunnitella esim. koko hevosta. Eläinhahmoa muotoon sahattaessa tekisimme sen sahalla käsin apusahauksia käyttäen, eikä vannesahalla kuten minä nyt tein. Toki vannesahallakin tein ensin apusahauksia. Mikäli opettaja päätyisi teettämään kaikilla oppilailla tällaisen pingviinin muotoisen hahmon, niin ainakin voisi antaa oppilaiden valita, että tekeekö pingviinin, ankan vai sorsan. Nämä eri vaihtoehdot voisi sitten toteuttaa kaikki muuten samalla tavalla, mutta lopuksi vain maalata eri väreillä.

Ensin sahasin sopivan kokoisen kappaleen 300 x 480 mm pyörösahalla. Sitten hioin pinnasta sopivan ja halutun paksuisen tasohiomakoneella 200 mm.

Jalkaräpylöiden molemmin puolin tekisimme apuporaukset pylväsporakoneella opettajan tarkassa valvonnassa vuorotellen, sillä aikaa kun muut oppilaat sahaavat eläimen muotoaan. Silmiin tein nyt pylväsporakoneella poraukset, mutta silmät voidaan myös loppuvaiheessa viimeistelyssä maalata porauksen sijaan.

Pingviini menossa alajyrsintään.

Seuraavaksi tein muotin pingviinin vatsan alajyrsimellä työstämiseen. Ensin jäljensin suunnitelmastani sopivan vatsan muodon paperiin. Sitten piirsin sen 9 mm vaneriin. Jätin reunoille noin 30 – 50 mm tilaa vatsan ympärille. Ensin sahasin muotin pingviinin ulkomittojen mukaan. Tämän avulla saisin sen laitetuksi pingviiniini sopivaan paikkaan kiinni. Seuraavaksi porasin muottikappaleeseen noin keskelle rei´än. Rei´ästä aloin suurentamaan vatsaa kuviosahalla reunoja kohti. Tein muotista noin 2 mm suuremman kuin varsinainen vatsa suunnitelmassa oli. Tämä siksi, että alajyrsimessä oli pieni ”työstövara” eli se ei muuten tekisi vatsaa juuri siihen kokoon kuin olisin halunnut. Seuraavaksi kiinnitin muotin pingviiniin ruuveilla niistä kohdista, joihin myöhemmin laitoin rautalangat. Sitten vain jyrsin hahmon vatsaa 10 mm syvyydeltä pyörivin liikkein. Alajyrsimellä työskentely oli oikeastaan aika yksinkertaista, sillä tärkeintä oli painaa hahmoa eli puulevyä jyrsintä kohti, alaspäin, riittävästi, jotta työstettävä kappale ei lähtenyt käsistä. Niinkin kyllä kerran kävi, mutta isommilta vahingoilta työhön ja käsiini vältyttiin varovaisuuteni ansiosta. Tämä osoitti, että jyrsin ei todellakaan ole alakouluikäisten työkalu. Mikäli eläinhahmo tehdään seinälle ripustettavaksi, tulisi siihen lopuksi vatsaan sopivaan muotoon leikattu ja laminoitu valokuva.

Alajyrsintää.

Vaikka etukäteen vähän jännitin alajyrsimen käyttöä, niin hahmon haastavin osuus oli ehkä kuitenkin nokka. Ensin sahasin suunnitelmani nokan muotoisen palan kuviosahalla. Sitten kiinnitin sen ruuvipenkkiin vinoon ja tein viistot sahaukset. Lopuksi piti sitten vain hioa kappaletta aikalailla kauan. Käsivoimia, kärsivällisyyttä ja hiomapaperia kului... Mutta tuloksena oli kohtuullisen hyvä nokka. Nokan kiinnitin puuliimalla pingviiniin vasta kun olin tehnyt hionnat, muut maalaukset ja viimeistelyt. Nokka oli maalattu ennen kiinnitystään. Nokan alta karhensin maalia puukon kärjellä, jotta nokkakappale varmasti tarttuisi kunnolla.

Rautalangat muistilapuille ja avaimille työstin ruuvipenkin avulla. Laitoin ruuvipenkkiin alumiinilevyt ja niiden väliin rautalangan, jotten naarmuttanut lankoja niitä väännettäessä. Ensin mittasin mistä kohtaa väännetään ja sitten vain löin lankaa vasaralla taivuttaen sen oikeaan muotoonsa. Sivusuuntaiset taitokset tein taittamalla käsin ruuvipenkissä olevaa rautalankaa.

Rautalankojen kiinnittämisessä voidaan käyttää akkuporakonetta. Toisesta päästään irralliset rautalangat kannattaa kiinnittää kuumaliimalla, jotta ne eivät pyöri paikoillaan käytössä.

Kaikki muu työssäni voitaisiin tehdä koulussa oppilailla kuten minäkin tein, paitsi muodon sahaus ja vatsa. Ensin ajattelin, että vatsa voitaisiin taltata. Tämä olisi kuitenkin aika haastavaa ja hankalaa. Opettajamme Jussi Saarenheimo keksi, että vatsa voitaisiin sahata hahmosta kokonaan pois ja kiinnittää hahmon taakse vaneri- tai puulevy (joka tietysti on sahattu samaan muotoon kuin hahmo). Tällöin hahmon voi toteuttaa alakoululaisilla suurinpiirtein sellaisena kuin olin sen alunperin suunnitellutkin.

Didaktista pohdintaa

Työtä tehdessä opin käyttämään erilaisia puuntyöstökoneita kuin ennen. Työtä oli mukava tehdä ja se opetti paljon. Opin käyttämään alajyrsintä. Sitä ei ole meidän koulussamme, mutta mieheni ”rakensi” sellaisen kotiimme askartelutilaan. Hän kiinnitti yläjyrsimen pöytälevyyn tehtyyn reikään, pöytälevyn alapuolelle. Sitten vain harjoittelin yliäämämateriaalilla alajyrsimen käyttöä. Lopulliseen työhöni tein alajyrsimellä tehtävän kolon muotin avulla. Vaikka ensin eniten jännitin juuri ison vannesahan ja alajyrsimen käyttöä, niin ne sujuivat aika hyvin. Työ opetti eräänlaista kunnioitusta koneita kohtaan, sillä koneet eivät anna virheitä anteeksi, vaan kaikki pitää suunnitella tarkkaan etukäteen.

Opetuksen kannalta pitää hyvin suunnitella ajankäyttö ”Tupaantuliaisprojektin” aikana. Kuinka paljon työn suunnittelua tehdään koulussa käsitöissä vai integroidaanko suunnittelu kuvataiteen tunneille. Eri työvaiheissa kannattaa havainnollistaa erilaiset tekniikat ja välineet pienin opetustuokioiden avulla. Aina isomman ja uuden koneen käyttämisen kohdalla kannattaa laittaa kaikki muu toiminta seis ja koota koko porukka katsomaan työskentelyn esimerkki. Toki vielä työtä tehtäessä kannattaa aina kunkin oppilaan kohdalla kerrata työskentelyn pääkohdat ja huomioitavat seikat kyseisellä koneella ennen käyttöä. Turvallisuus pitää aina huomioida tärkeimpänä seikkana.

Oppilas oppii projektin aikana kokonaisen käsityöprojektin valmiiksi saamisen taitoja. Oppilaille kannattaa korostaa hyvän suunnittelun merkitystä työn tekemisen kannalta. Oppilaan pitää ottaa myös vastuuta työstään ja sen valmiiksi saamisesta. Mahdollisten epäonnistumisten kohdalla kannattaa oppilaan kanssa miettiä, että miksi niin kävi ja mitä voisin tehdä toisin. Lopuksi onnistunutta työtä kannattaa yhdessä ihailla ja kehua työn valmiiksi saamisesta. Työtä tehtäessä ja sen lopulta valmiiksi saatuaan, oppilas voi kokea minä osaan tunteita. Tämä on omiaan kasvattamaan oppilaan itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin.

Vapaavalintainen elektroniikkatyö

Kuvavalaisin

Päätin tehdä vapaavalintaisena elektroniikkatyönä kuvavalaisimen, jotta se tulisi myös käyttöön. Pojaltani nimittäin puuttuu yövalo ja tämä kävisi siihen hyvin. Varjostimen kuvaksi ajattelin jotain poikamme tämän hetkisiä kiinnostuksen kohteita, joita ovat mm. Autot-elokuvan Martti ja Salama McQueen tai Angry Birds -hahmot. 

Ensin valmistin virtapiiriosan. Sen tein jo helmikuun lähiopetuskerralla. Ja hyvä niin, sillä muutamassa kohdassa oli tarpeen kokeneemman (lue: Matti Pirttimaa) tekijän apu. Vastukset ja ledit asetellaan kytkentälevyn komponenttipuolelle eli kuparipintaiselle puolelle rinnankytkentään. Katso tarkasti, että vastukset ja ledit menevät oikeisiin kuparinauhoihin. Tässä pitää olla tarkkana, jottei tee juotossiltoja viereiseen kuparinauhaan. Ohjeessa ei lue mitään sitä, että kuparinauhoihin pitää kaivertaa kunnon katkos, jotta ei tule oikosulkua. kaiverra kupariin kunnon ura esimerkikisi poranterällä tai puukolla.

Työtä tehtäessä koulussa voi osan oppilaista laittaa tekemään virtapiiriä, kun toiset tekevät valaisimen runkoa. Tämä käy hyvin varsinkin, jos on käytössä apuope tai kouluavustaja. Työ sopii hyvin 5 - 6 - luokkalaisten tehtäväksi, erityisesti jos on jo ennen tehty elektroniikkatöitä. Komponenttien juottaminen piirilevyyn kannattaa käydä läpi oppilaiden kanssa. Pitää varoa kylmäliitoksia ja liian kuumaa juottimen kärkeä. Komponentit eivät saa palaa. Toisaalta pitää varoa myös liian suuria määriä tinaa, sillä juotossiltoja ei saisi muodostua vääriin kohtiin.

Olin ottanut mukaani kotoa vanhan kännykkälaturin. Koska kierrätys on päivän trendi, niin ajattelin hyödyntää laturin lamppuuni. Tämä helpottaa osien hankkimista myös kouluun, sillä jokaisen nurkissa pyörii vanhoja ja tarpeettomia latureita. Oppilaat voivat tuoda sellaisen kotoaan kouluun tätä työtä varten. (Käytännössä kannattaa laittaa ensin kirjallinen, allekirjoitettava, luvan pyytämislappu kotiin, jotteivät oppilaat tuo laturia omin luvin =) ) Laturin laittaminen valaisimeen olikin sitten hieman hankalampaa kuin olin ajatellut. Minun laturissani nimittäin oli kuparijohtimien lisäksi muovisia, jotka tekivät johdon kuorimisesta hieman hankalaa. Kupariset johtimet olivat johdon pintamuovin jälkeen pinnalla ja muoviset niiden sisällä, joten piti toimia huolellisesti. Varo-varovasti sain johdon lopulta kuorituksi. Eli tässä vaadittiin kärsivällisyyttä. Jätin laturiin aika pitkän johdon, sillä käytämme sitä valaisimen päälle ja pois kytkemiseen. Lamppuun voisi laittaa myös kytkimen. Kannattaa keskustella oppilaiden kanssa sähköjohdon rakenteesta.

Valaisimen rungon valmistaminen oli ihan mukavaa, perustekniikkaa työvaiheiltaan. Eri osien sahaaminen kannattaa näyttää käytännössä oppilaille vielä kertauksen vuoksi. Tärkeää on esittää myös havainnollisesti merkkausnastojen käyttäminen tappiliitoksia tehtäessä. Tässä pitää olla tarkkana siitä, mikä kappale tulee mihinkin. Työtä tehdessäni, laitoin kappaleisiin numerot, jotka helpottivat osien toisiinsa liittämistä. Numerot voi sitten hioa lopuksi pois tai maalattaessa ne jäävät peittoon. Itse tein työhöni piilotappiliitokset ja ne teettäisin myös oppilailla. Rungon materiaalin löysin meiltä kotoa. Hiomisten ja liimauksien jälkeen lakkasin työn kahteen kertaan puolihimmeällä kalustelakalla. Ohjeessa on käytetty halkaisijaltaan 6 mm tappeja, mutta itse käytin 8 mm tappeja. Työ onnistui ihan hyvin niilläkin. Sahasin tapit ensin 20 mm pitkiksi. Ohjeessa lukee että valaisimen taustavanerin voi jättää puun väriseksi. Minä maalasin sen hopeamaalilla, jolloin se heijastaa valoa paremmin. Mikäli hopeamaalia ei ole, voi käyttää myös alumiinifoliota.

Kuvavalaisimen runko lakattavana puupalojen päällä.

Koulussa työ kannattaa tietysti aloittaa suunnittelusta. Oppilaat voivat suunnitella rungon värin ja varjostinosan kuvan värit toisiinsa sopiviksi. Oppilaat voivat myös itse valokuvata kuvan varjostimeen, jolloin työ tulisi integroitua kuvataiteeseen. Kuva pitää suunnitella niin, että se on vähän vajaa A4 kokoinen vaakakuva. Yksinkertaisimmillaan kuva voidaan sitten tulostaa väritulostimella ja lopuksi se laminoidaan. Tällöin se toimii sopivana varjostimena ledeille. Tuloste on myös helppo vaihtaa, mikäli vanhaan kuvaan kyllästyisi. Varjostimena voisi käyttää myös itse maalattua tai kuvioitua kangasta, joka sitten oikean kokoisena laminoidaan. Kankaan paksuus on tietenkin huomioitava.

Mielestäni tärkein opittava tai harjoiteltava taito oppilaille tässä työssä on kokonaisen käsityöprojektin suunnittelu, työskentelyn hallinta ja valmiin, toimivan valaisimen aikaansaaminen. Elektroniikan puolella tulee uusia tietoja, kun opetellaan käytännössä rinnankytkentä, piirikaavio ja muuntaja. Oppilaiden kanssa kannattaa keskustella siitä, miten säädettävä muuntaja vaikuttaa rinnankytkettyihin ledeihin, mikäli työssä käytetään sellaista muuntajaa. Opetuksessa tulee esille myös komponenttien juottaminen piirilevyyn, etuvastusten arvojen laskeminen sekä keskustelu sähköjohdoista. Sähköjohdon vedon poistamisen tein niin, että pujotin sen kahdesti piirilevyyn. 

Kuvavalaisimen piirilevyn juottamista.

Hyvää suunnittelua kannattaa korostaa, sillä käytettävä aika, välineet, esteettisyys ja omaperäisyys ovat asiat, joita pitää suunnitteluvaiheessa huomioida. Suunnittelussa kannattaa miettiä myös tarkoituksenmukaisuutta ja sopivuutta käyttäjälle eli kenelle tuote on tarkoitettu. Sopivassa kohdassa kannattaa oppilaiden kanssa miettiä lisäksi luovuutta ja missä määrin sitä voi tässä työssä käyttää.

Oppilas kasvaa luottamaan omiin taitoihinsa ja saa positiivisia onnistumisen kokemuksia itseluottamustaan kasvattamaan, kun saa aikaiseksi valmiin, toimivan tuotteen, jolla on käyttöä. Lisäksi oppilas saattaa onnistuessaan innostua harrastamaan käsitöitä vapaa-ajallaankin.

Tekemäni kuvavalaisin on osittain, pääpiirteiltään samanlainen kuin Huovila, Hintsa ja Säilä, Kirja käsityöstä (sivuilla 156 – 157) oleva valaisin.