Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti:
vahvistin tietokonekaiuttimille

Ideani lähti liikkeelle omasta tarpeesta saada kauttimet tietokoneelle työhuoneeseeni. Kuten ehkä jo olette huomanneet, olen jossain määrin innostunut pingviineistä. Niinpä päätin yrittää tehdä pingviinin muotoisen kaiuttimen. Itseni lisäksi lapset ja lapsenmieliset voisivat olla kiinnostuneita tämän näköisestä tuotteesta.

Aluksi suunnittelussa käytin apuna edellisen puuteknologian työn tuparilahjan pingviininmuotoista kaavaa. Kaavaa suurentamalla ja hieman uudelleen muotoilemalla sain aikaan kaavan myös kaiuttimien kotelolle. Piirtelin myös joitain malleja itselleni siitä, miten kaiuttimen kyljet eli sivut tehtäisiin. Kun idea alkoi hahmottua pääsin töihin. Käyn tässä läpi työvaiheet vain lyhyesti. Koulutuksessa teimme yhdessä elektroniikkaosuuden. Tämä oli hyvä, sillä itselläni ei ole elektroniikkaosaamista ennestään. Työ oli melko vaativa. Rauhallisesti ohjeiden mukaan edeten työn sai kuitenkin valmiiksi. Ohjeet olivat aika selkeät ja apua sai tarvittaessa. Onneksi olin myös juottanut kaiken oikein, sillä kokeiltaessa vahvistin toimi, jee!

Puuntyöstövaiheet eli kaiuttimien kotelon rakentaminen

Ensin sahasin vannesahalla liimapuulevystä pingviinihahmot sekä päälikanteen että pohjalevyyn. Seuraavassa työvaiheessa opin piilonaulaamisen, kun kiinnitin pohjalevyn kylkien puukappaleisiin. Löin siis nauloja sopiviin kohtiin pohjalevyyn. Sitten katkaisin niistä kannat. Laitoin naulojen ympärille ja väleihin liimaa. Löin naulojen kohdalle muutamia puukappaleita. 

Annettuani rakennelmani kuivua jonkin aikaa, siirryin hiomaan kylkiä. Siirryin siis nauhahiomakoneelle, jossa hioin kylkien puukappaleet pohjalevyn muotoon. Tässä vaadittiin rauhallisuutta ja vakaata kättä. Seuraisin hiomista pohjapuolelta, johon olin piirtänyt pingviinin ääriviivat. Näin sain tehdyksi haluamani muodon kaiuttimelle. Kansilevyä ajattelin hioa vielä enemmän lopulliseen muotoon sitten kun kaikki muu olisi jo aikalailla valmista. 

Seuraavaksi kansilevyyn tehtiin sopiviin kohtiin reijät kaiuttimille. Niiden päälle olin ajatellut tekeväni pingviinin vatsan. Vatsan alle suunnittelin kaksi reikää äänenvoimakkuuden säätönappulaa ja kaiutinbalanssia varten. Pingviinin sisälle laitettavat elektroniikat ajattelin pujottaa sisään pohjan kautta. Pohjaan varasin palan liimapuulevyä. Työn edetessä suunnitelma kuitenkin muuttui sen verran, että laitoin ensin pohjan kiinni ja pujotin elektroniikat sisään kaiuttimelle varatun reijän kautta. 

Lopuksi vielä hioin yläjyrsimellä kotelon reunoja pyöreämmiksi. Ne olisivat saaneet olla vielä vähän pyöreämmät, sillä pingviinin päälle pujotetun kankaan saumat jäivät paikoin hieman pystyyn. Kangas on liimattu pingviinin päälle.

Päätin tehdä sähkön ja äänilähteen ulostulot/sisäänmenot pingviinin taakse. Tein liittimille tehtyjen reikien siistimiseksi niiden ympärille maalatusta metallilevystä päällilevyn. Pyöristin sen kulmia ja tein ruuveille kulmiin reijät.

Nokka on tehty vanhasta kertakäyttöshampanjalasista. Sahasin sitä hieman lyhyemmäksi. Tein pyöristetyn puukappaleen, jonka ruuvasin kiinni pingviiniin. Olin liimannut lasiin kiinni huopaa ja nokan kärjen ompelin käsin pistoilla kiinni. Sitten nokka kiinni puupalaan kuumaliimalla. Vielä viimeistelyksi laitoin nokan ympäri kapean kaitaleen mustaa karvakangasta, jolla muu pingviinikin on päällystetty. Näin nokka sulautuu paremmin pingviiniin. Silmät löysin kangaskaupasta. Samaa paksua huopaa kuin nokassa on myös pingviinin alla ja kaksinkertaisena räpylöissä.

 

Yläkuva: Pingviini päällystettynä. Oik. Nenän kiinityksen apupalikka.

Rautalanka, jonka ympärille valkoinen karvakangas on ommeltu, on ennen ollut erään kaupan julistekoukku. Kiinnitin sen ruuvipenkkiin ja naputtelin vasaralla oikeista kohdista välillä lankaa siirtäen. Niin sain siitä sopivan muotoisen. Rautalanka on lopulta hitsattu yhteen päistään. Tässä kohtaa tunnustan, että isäni teki hitsauksen. Pujotin langan karvakankaineen ompelukoneen paininjalan alta ja ompelin reunan kiinni. 
Valkoinen vatsa on lopuksi kiinnitetty pingviiniin valkoisilla ruuveilla ylä- ja alareunastaan.

Työnä kaiuttimien rakentaminen elektroniikkaosuuksineen oli suuri ja aika vaativa projekti. Mietin, että jos ei ole kotona niin hyvää rakentelumahdollisuutta kuin minulla (mieheni on rakennusalalla), niin työ on ollut todella haastava tehdä. Työmme jäi kuitenkin vielä aika paljon kesken kevään lähiopetuksen jälkeen. Melko paljon työtä ja tunteja tämä projekti vaati, mutta olen lopputulokseen aika tyytyväinen.

Miten toteuttaisin työn peruskoulun 6. -luokkalaisten kanssa

Työ on mielestäni aivan liian vaativa 6.-luokkalaisille. Vain jos elektroniikkaosuudet voitaisiin saada puolivalmiina, voitaisiin ajatella työtä heidän ikäisilleen. Silti pitäisi olla luokka, jonka kanssa on jonkin verran jo ennen tehty jotain elektroniikkaa. Lisäksi kaikki sahaukset ym. puuntyöstövaiheet pitäisi tehdä käsin, koska mm. vannesahaa ei saa vielä tuon ikäinen käyttää. Työtä pitäisi paljon yksinkertaistaa.

Työ on haasteellinen myös opettajan tietotaitoa ajatellen. Mikäli eteen tulee ongelmia, on niitä osattava myös ratkaista. Esimerkiksi, jos kaiuttimet eivät toimikaan, niin mitä kaikkea pitää tarkistaa? Kylmäliitokset on poissuljettava. On huomioitava, että kaikki oleelliset kohdat joissa napaisuus on tärkeää, on kytketty levyyn oikein. Ovathan kaiuttimen kytkentäjohdot oikein? Ja monella meidän kurssista riitti ihan se, että tarkisti, että sähköjohdon asetus on oikein.

Jos ajatellaan tuota minun tekemää pingviiniä, niin kyllä senkin voi touteuttaa. Tekisin kuitenkin sen niin, että tekisimme kuution tai suorakaiteen mallisen kaiuttimen kotelon. Sitten maalaamalla tai kangasviimeistelyllä saisimme siihen pingviinin tai esim. ankan tai pöllön hahmon. Kulmat voidaan tehdä valkoisella tai sinisellä maalilla tai kankaasta, ikäänkuin tausta näkyisi kulmissa. Mikään ei estä ajattelemasta pingviiniä tällä kertaa huumorimielellä kuutiona.

Teoriaosuuksissa pitäisi oppilaille opettaa elektroniikan perusteita tai ainakin kerrata ne, mikäli luokka on tehnyt elektroniikkaa ennenkin. Kytkentäkaavion lukeminen, kylmäjuotokset, komponenttien napaisuudet, alumiinilevyjen tekeminen ja se miksi ne tehdään pitäisi ainakin opettaa oppilaille. Koko kahden oppitunnin kertaa ei kannata teoriaa opettaa, vaan parasta on, että toisella tunnilla oppilaat pääsevät itse jotakin tekemään tai kokeilemaan.