Tupaantuliaislahja

Pingviini – monitoimipiste pöydälle tai seinälle

Tekisin tämän työn koulussa neljäs-viidesluokkalaisten kanssa. Materiaali voisi olla valmis liimapuulevy. Mikäli aikaa olisi käyttää enemmän tai rahaa vähemmän, voisimme tehdä liimapuulevyä ensin myös itse. Mikäli liimapuulevyä tehtäisiin itse, olisi projekti niin vaativa, että tekisin sen viides-kuudesluokkalaisten kanssa.

Tein työni pingviinin muotoon. Tällöin siitä saa pääasiassa musta-valkoisen väritykseltään, mikä sopii useimpiin sisustuksiin. Oppilas voisi myös itse päättää minkä eläimen muodon tekee ja suunnitella sen ensin. Lähinnä suunnitelmissa kannattaisi pitäytyä eri eläinten päiden muodoissa, eikä suunnitella esim. koko hevosta. Eläinhahmoa muotoon sahattaessa tekisimme sen sahalla käsin apusahauksia käyttäen, eikä vannesahalla kuten minä nyt tein. Toki vannesahallakin tein ensin apusahauksia. Mikäli opettaja päätyisi teettämään kaikilla oppilailla tällaisen pingviinin muotoisen hahmon, niin ainakin voisi antaa oppilaiden valita, että tekeekö pingviinin, ankan vai sorsan. Nämä eri vaihtoehdot voisi sitten toteuttaa kaikki muuten samalla tavalla, mutta lopuksi vain maalata eri väreillä.

Ensin sahasin sopivan kokoisen kappaleen 300 x 480 mm pyörösahalla. Sitten hioin pinnasta sopivan ja halutun paksuisen tasohiomakoneella 200 mm.

Jalkaräpylöiden molemmin puolin tekisimme apuporaukset pylväsporakoneella opettajan tarkassa valvonnassa vuorotellen, sillä aikaa kun muut oppilaat sahaavat eläimen muotoaan. Silmiin tein nyt pylväsporakoneella poraukset, mutta silmät voidaan myös loppuvaiheessa viimeistelyssä maalata porauksen sijaan.

Pingviini menossa alajyrsintään.

Seuraavaksi tein muotin pingviinin vatsan alajyrsimellä työstämiseen. Ensin jäljensin suunnitelmastani sopivan vatsan muodon paperiin. Sitten piirsin sen 9 mm vaneriin. Jätin reunoille noin 30 – 50 mm tilaa vatsan ympärille. Ensin sahasin muotin pingviinin ulkomittojen mukaan. Tämän avulla saisin sen laitetuksi pingviiniini sopivaan paikkaan kiinni. Seuraavaksi porasin muottikappaleeseen noin keskelle rei´än. Rei´ästä aloin suurentamaan vatsaa kuviosahalla reunoja kohti. Tein muotista noin 2 mm suuremman kuin varsinainen vatsa suunnitelmassa oli. Tämä siksi, että alajyrsimessä oli pieni ”työstövara” eli se ei muuten tekisi vatsaa juuri siihen kokoon kuin olisin halunnut. Seuraavaksi kiinnitin muotin pingviiniin ruuveilla niistä kohdista, joihin myöhemmin laitoin rautalangat. Sitten vain jyrsin hahmon vatsaa 10 mm syvyydeltä pyörivin liikkein. Alajyrsimellä työskentely oli oikeastaan aika yksinkertaista, sillä tärkeintä oli painaa hahmoa eli puulevyä jyrsintä kohti, alaspäin, riittävästi, jotta työstettävä kappale ei lähtenyt käsistä. Niinkin kyllä kerran kävi, mutta isommilta vahingoilta työhön ja käsiini vältyttiin varovaisuuteni ansiosta. Tämä osoitti, että jyrsin ei todellakaan ole alakouluikäisten työkalu. Mikäli eläinhahmo tehdään seinälle ripustettavaksi, tulisi siihen lopuksi vatsaan sopivaan muotoon leikattu ja laminoitu valokuva.

Alajyrsintää.

Vaikka etukäteen vähän jännitin alajyrsimen käyttöä, niin hahmon haastavin osuus oli ehkä kuitenkin nokka. Ensin sahasin suunnitelmani nokan muotoisen palan kuviosahalla. Sitten kiinnitin sen ruuvipenkkiin vinoon ja tein viistot sahaukset. Lopuksi piti sitten vain hioa kappaletta aikalailla kauan. Käsivoimia, kärsivällisyyttä ja hiomapaperia kului... Mutta tuloksena oli kohtuullisen hyvä nokka. Nokan kiinnitin puuliimalla pingviiniin vasta kun olin tehnyt hionnat, muut maalaukset ja viimeistelyt. Nokka oli maalattu ennen kiinnitystään. Nokan alta karhensin maalia puukon kärjellä, jotta nokkakappale varmasti tarttuisi kunnolla.

Rautalangat muistilapuille ja avaimille työstin ruuvipenkin avulla. Laitoin ruuvipenkkiin alumiinilevyt ja niiden väliin rautalangan, jotten naarmuttanut lankoja niitä väännettäessä. Ensin mittasin mistä kohtaa väännetään ja sitten vain löin lankaa vasaralla taivuttaen sen oikeaan muotoonsa. Sivusuuntaiset taitokset tein taittamalla käsin ruuvipenkissä olevaa rautalankaa.

Rautalankojen kiinnittämisessä voidaan käyttää akkuporakonetta. Toisesta päästään irralliset rautalangat kannattaa kiinnittää kuumaliimalla, jotta ne eivät pyöri paikoillaan käytössä.

Kaikki muu työssäni voitaisiin tehdä koulussa oppilailla kuten minäkin tein, paitsi muodon sahaus ja vatsa. Ensin ajattelin, että vatsa voitaisiin taltata. Tämä olisi kuitenkin aika haastavaa ja hankalaa. Opettajamme Jussi Saarenheimo keksi, että vatsa voitaisiin sahata hahmosta kokonaan pois ja kiinnittää hahmon taakse vaneri- tai puulevy (joka tietysti on sahattu samaan muotoon kuin hahmo). Tällöin hahmon voi toteuttaa alakoululaisilla suurinpiirtein sellaisena kuin olin sen alunperin suunnitellutkin.

Didaktista pohdintaa

Työtä tehdessä opin käyttämään erilaisia puuntyöstökoneita kuin ennen. Työtä oli mukava tehdä ja se opetti paljon. Opin käyttämään alajyrsintä. Sitä ei ole meidän koulussamme, mutta mieheni ”rakensi” sellaisen kotiimme askartelutilaan. Hän kiinnitti yläjyrsimen pöytälevyyn tehtyyn reikään, pöytälevyn alapuolelle. Sitten vain harjoittelin yliäämämateriaalilla alajyrsimen käyttöä. Lopulliseen työhöni tein alajyrsimellä tehtävän kolon muotin avulla. Vaikka ensin eniten jännitin juuri ison vannesahan ja alajyrsimen käyttöä, niin ne sujuivat aika hyvin. Työ opetti eräänlaista kunnioitusta koneita kohtaan, sillä koneet eivät anna virheitä anteeksi, vaan kaikki pitää suunnitella tarkkaan etukäteen.

Opetuksen kannalta pitää hyvin suunnitella ajankäyttö ”Tupaantuliaisprojektin” aikana. Kuinka paljon työn suunnittelua tehdään koulussa käsitöissä vai integroidaanko suunnittelu kuvataiteen tunneille. Eri työvaiheissa kannattaa havainnollistaa erilaiset tekniikat ja välineet pienin opetustuokioiden avulla. Aina isomman ja uuden koneen käyttämisen kohdalla kannattaa laittaa kaikki muu toiminta seis ja koota koko porukka katsomaan työskentelyn esimerkki. Toki vielä työtä tehtäessä kannattaa aina kunkin oppilaan kohdalla kerrata työskentelyn pääkohdat ja huomioitavat seikat kyseisellä koneella ennen käyttöä. Turvallisuus pitää aina huomioida tärkeimpänä seikkana.

Oppilas oppii projektin aikana kokonaisen käsityöprojektin valmiiksi saamisen taitoja. Oppilaille kannattaa korostaa hyvän suunnittelun merkitystä työn tekemisen kannalta. Oppilaan pitää ottaa myös vastuuta työstään ja sen valmiiksi saamisesta. Mahdollisten epäonnistumisten kohdalla kannattaa oppilaan kanssa miettiä, että miksi niin kävi ja mitä voisin tehdä toisin. Lopuksi onnistunutta työtä kannattaa yhdessä ihailla ja kehua työn valmiiksi saamisesta. Työtä tehtäessä ja sen lopulta valmiiksi saatuaan, oppilas voi kokea minä osaan tunteita. Tämä on omiaan kasvattamaan oppilaan itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin.