Viidennen luokan käsityöprojekti

Vanhan vaatteen tuunaus ja

Lyhty kierrätysmateriaaleista

Muoseopedagogiikan osalta käymme luokan kanssa Harjavallassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin museossa. Cedercreutzit ovat alunperin myös Köyliössä asuneet, joten museokäynti sopii oppilaiden omaa kulttuurihistoriaa ajatellen hyvin. Matka voidaan ajatella tehtäväksi historian, kuvataiteen ja käsityön yhteismatkana, koska joka aihealueeseen löytyy tältä matkalta opittavaa. Käsityön näkökulmasta museolta löytyy paljon käsitöitä ja kangas- sekä ryijynäytteitä. Kuvataidetta ajatellen museolla on mm. Emil Cedercreutzin taidokkaita silhuettileikkauksia. Historian näkökulmasta museolla on vanhan ajan esineistöä ja mahdollisuus saada tuntumaa enstisajan elämään. Puhumattakaan, että kaikki oppilaat eivät varmaan tiedä Cedercreutzin asuneen ajoittain myös Köyliön Vanhassa kartanossa. Oppilaille voidaan joka em. oppiainealueen aiheista monistaa pieni tehtävävihkonen, joiden tehtäviin ja kysymyksiin voi museovierailun perusteella vastata.

Museopedagogiikan näkökulmasta ajatellen on juuri tämä museo luonteva osa opetusta. Tämä museovierailu tukee sekä käsityöprojektia että paikallistuntemuksen opetusta. Museohenkilökunnan tietämyksen ei pidä ajatella olevan uhka opettajalle, vaan pikemminkin heidän erityistietämyksensä jostakin aihealueesta tukee opettajaa ja kulloinkin opeteltavaa aihetta tai projektia.  Museon henkilökuntaan kannattaa olla yhteydessä jo kyseistä oppimisjaksoa suunniteltaessa, jolloin vierailusta on mahdollista saada paljon irti koulun tavoitteiden kannalta. ( vrt. www.edu.fi/perusopetus/historia_yhteiskuntaoppi/museopedagogiikka) 

Koska koulu, jossa opetan on Köyliössä, niin aika luonnollista olisi mennä käymään yritysvierailulla Kaino-liikkeessä katsomassa heidän neuleidensa valmistusta ja myymälää. Erilaisten neuletuotteiden valmistukseen tutustuttuamme, voisin ajatella, että saisimme mukaamme koululle vietäväksi erilaisia neuleiden ylijäämäpaloja. Niiden avulla voisimme - vanhempien antamalla luvalla - tuunata jonkin oppilaan vanhan neuleen. Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella tuunattavaksi myös vanha collegepaita. Kaikkein mieluiten oppilaalla voisi olla jo tutustumiskäynnillä mukana tämä neule tai paita. Tällöin hän voisi sovitella erilaisia neulepaloja omaan neuleeseensa, miettien mitkä värit ja kuviot sopivat siihen.

                                            Esimerkiksi tällaisia tilkkuja Kainosta löytää.

Miten tämä neulevierailu sopii lyhdyn valmistukseen? Ajattelin, että valmistamme lyhdyn koulun keittiöltä jäävistä säilykkeiden metallipurkeista. Tölkin koko vähintään 3 litraa. Metallipurkin yläreuna leikattaisiin ja kuvioitaisiin oppilaan haluamalla tavalla. Alareuna taas koristeltaisiin neulepaloilla. Tämä on kynttilää lyhdyssä poltettaessakin mahdollista siten, että neulekoristelu tehdään lyhdyn yläreunaan, joka laajenee muokattaessa, eikä siis kuumene paljon.

Ensimmäinen tunti

Paidan tuunaussuunnitelma voidaan tehdä kuvataiteen tunnilla. Oppilailla on lupalappu mukana, jossa on allekirjoitus vanhemmalta/huoltajalta, että kyseinen paita voidaan koulussa tuunata. Tarkoitus on saada käyttämättömät ja vanhat paidat uudelleen käyttöön. Paitojen tuunaamisessa vain mielikuvitus on rajana. Jos paita on kirjava, niin käyttäisin sen tuunaamiseen mieluiten yksiväristä neulosta. Yksiväriseen taas voi käyttää kirjavaakin.

Paitaan liitettävän kappaleen alla on hyvä käyttää kovikekangasta. Silitettävä kovikekangas on kätevin käyttää. Tällöin kappaleen kiinnitys paitaan onnistuu paremmin, eikä jää niin helposti ryppyjä kiinniommeltaessa. Kiinnitettävät kappaleet on järkevintä harsia kiinni ennen ompelua. Sitten vain ompelemaan ompelukoneella suunnitelman mukaan.

                                            Collegepaidalle sommiteltuina neuletilkkuja.

Arvioisin tähän menevän yhden kaksoitunnin verran. Samoin seuraava vaihe eli lyhdyn tekeminen kestää noin yhden kaksoistunnin verran. Koska kumpikin jakso on samanmittainen, niin luokan voi tarvittaessa jakaa puoliksi ja toinen puoli tekee toista osaa ja toinen toista. Ja sitten vain vaihdetaan tai eriaikaan valmiiksi saavat oppilaat voivat sujuvasti siirtyä toiseen osuuteen.

Metallisäilykepurkeista lyhty:

teknisen työn osuus

Säilyketölkkejä on hyvä pyytää keittiöltä jo ajoissa, sillä niitä ei ihan hetkessä tule oppilaiden lukumäärän verran. Mikäli koulussa ei ole enää valmistukeittiötä, niin käänny jonkin ravintolan puoleen. Ennen töiden aloittamista on hyvä keskustella oppilaiden kanssa hieman kyseisistä säilyketölkeistä ja siitä miten ne on saatu. Toisen roska ja poisheitettävä esine voi olla toiselle käyttökelpoista materiaalia. (vrt. Muotoiloa, 2009, 83)

Ensin tölkin ympärysmitta pitää mitata. Jaa ympärysmitta haluamallasi irtitaivuteltujen osien määrällä. Näin saat kullekin osalle mitan. Mitat kannattaa merkitä kunnollisella, kiapeakärkisellä tussilla tölkin kylkeen. Tämä helpottaa leikkaamista ja saat suorareunaiset osiot. Sitten leikataan peltisaksilla halutun kokoiset ja riittävän alas ulottuvat osat. Leikkaamisen alussa, yläreunassa tarvitaan kohtalaisesti voimaa, vahvistetun yläreunan takia. Huomioi ettei mikään osio saisi loppua juuri tölkin saumakohtaan, koska siinä leikkaaminen voi olla hankalampaa.

Kun osat on leikattu, voidaan niiden yläreunat koristella alla olevan kuvan tapaan. Oppilas voi itse keksiä muitakin kuvioita kuin sydämiä. Kovin monimutkaista kuviota ei kannata leikata, sillä se ei ole aivan helppoa. Mikäli vain mahdollista on, niin olisi hyvä olla muutama ylimääräinen tölkki kokeiluleikkauksia varten.

Kun tölkki on saatu leikatuksi, niin sitten on koristelun vuoro. Oppilas voi käyttää koristeluun neuletta. Neule kannattaa kuitenkin ajaa sopivan värisellä langalla reunoistaan siksakilla ensin. Tämä siksi ettei neule ala ajanoloon purkaantua. Neuleen tilalla voi käyttää erilaisia nauhoja kuhunkin vuodenaikaan sopivan teeman mukaisella värityksellä. Näin tölkistä tulee myös monikäyttöisempi, kun sen koristeita voi vaihtaa. Tässä mallitölkissä on nyt jouluiset koristeet. Käytin koristeluun virkattua nauhaa ja neulottuja joulukelloja. Kynttilän sijaan tölkkiin voi laittaa myös joulukukkasen. Lyhtyä voisi reunoistaan koristella myös erilaisilla reikämenetelmillä. Lyhty on hyvä joulutuliainen mm. sukulaisten luona kyläiltäessä. Erilailla, vaikka keltaisin nauhoin koristeltuna, lyhdyn voi viedä tuliaiseksi myös pääsiäisenä.Koristelussa ja muussakin työskentelyssä pitää olla varovainen, sillä peltisaksilla leikatut reunat
 ovat teräviä.

Uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön 1.8.2016 vuosiluokkien 1-6 osalta. Opetussuunnitelman perusteissa käsityö kuvataan monimateriaalisena oppiaineena. Tällöin käsitöitä toteutetaan toimintana, joka perustuu teknologiaan, muotoiluun ja käsityöilmaisuun. Käsityön opetuksella on tarkoitus vahvistaa oppilaan edellytyksiä monipuoliseen, oppiainerajat ylittävään työskentelyyn. Monimateri-aalisuus pyrkii osaltaan myös vahvistamaan oppilaan tasa-arvoa sukupuolesta riippumattomalla opetuksella. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 302.)

Monimateriaalisuus on tarkoitus toteuttaa käsitöissä niin, että koko vuosiluokka on yhtaikaa oppimassa esim. tiettyä käsityöprojektia, jolloin on mahdollisuus tehdä joko käsityön tekstiiliosuutta tai teknisen työn osuutta riippuen siitä missä vaiheessa oppilas projektissaan on. Tällöin tietenkin tarvitaan kahden oman osamisalueensa asiantuntijaopettajan läsnäoloa. ( Syri, Vuoltee, Monimateriaalisen käsityön oppimisympäristöjen vaikutus... , Pro Gradu, Rokl, 2015, 2.)