Tuotesuunnittelun haasteet

Tuotesuunnittelua ohjaavana opettajana on edessä monenlaisia haasteita. Ensinnäkin pitää osata sunnitella tehtävät työt niin, että ne sopivat oppilaiden taitotasolle. Toki lähes kaikki työt on toteutettavissa helpotettuina tai vaihtoehtoisesti vaativampina töinä oppilaan taidon mukaan. Oppilaan keskittymiskyvyn ja työmotivaation kannalta, tämä taitotason sopivuus on erittäin tärkeää. Jos oppilas kokee työn olevan liian vaikea tai haastava, niin hänen motivaationsa tehdä työtä kärsii. Toisaalta, jos oppilas kokee työn olevan liian helppo, niin hän saattaa tehdä työn liian hätäisesti tai ei jaksa keskittyä kunnolla sen tekemiseen.

Useimmiten on kuitenkin niin, että mitä pienemmistä oppilaista on kyse, niin sitä suuremmat kuvitelmat heillä on taidoistaan suhteessa siihen mitä he oikeasti osaavat. Siksi onkin tärkeää koittaa sopivan lempeästi ja huomaavaisesti karsia oppilaan työsuunnitelmasta liian suureelliset tai vaikeat kohdat. Tämän voi tehdä oppilaan kanssa yhdessä keskustellen ja ohjata häntä keskittymään johonkin tiettyyn kohtaan työssä. Yhdessä voi myös miettiä työhön käytettävissä olevan ajan rajallisuutta ja sitä, mitä kaikkea siinä ajassa ehtii tehdä. Voidaan myös sopia yhdessä, että tehdään nämä kohdat ensin ja jos aikaa jää, niin voit toteuttaa myös nämä toiset.

Isommilla oppilailla, jotka lähestyvät jo murrosikää, voi tilanne olla taas ihan toinen. Osa oppilaista saattaa yrittää selvitä tehtävistä liiankin helpolla, vaikka taitoja olisi. Haastavinta onkin tällaisten alisuoriutuja oppilaiden saaminen innostumaan jostain työstä tai aiheesta. Myös näillä isommilla oppilailla on tärkeää osata mitoittaa työt taitoja vastaaviksi. Opettajan kannattaa jo etukäteen miettiä ennen uutta työtä, että miten työtä voi heikommille oppilaille helpottaa tai taitaville oppilaille tehdä vaativammaksi.

Tämä taitotason arviointi ja oppilaiden tuntemus on erittäin tärkeää tulevan opetussuunnitelman takia. Kun käytössä on vähemmän tunteja ja kaikkien pitäisi tehdä samat asiat, niin taidokas ja huolellinen ennakkosuuunnittelu on entistäkin tärkeämpää. (Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014)

Käsitöitä tehtäessä esiin tulee usein myös toteuttamiseen ja oppilaan oman suunnitteluun liittyviä ongelmakohtia. Miten tehdään tämä tai tuo kohta? Miten saadaan työ valmiiksi ja estettiseksi, jos jokin vaihe tai osa työstä epäonnistuu? Tällöin on parasta miettiä näitä yhdessä oppilaan kanssa. Silloin ongelmanratkaisu ja vaiheittain työn eteneminen sekä epäonnistumisen korjaaminen tehdään näkyväksi toiminnaksi. Mikäli oppilaitoksessa on muitakin käsitöitä opettavia, voidaan kääntyä myös heidän puoleensa. Samalla oppilas oppii, että vastoinkäymiset kuuluvat välillä töihin ja että niistä voi oppia. Samoin se, että epäonnistuminen ei aina tarkoita, että työ on pilalla, vaan saattaa tehdä työstä mutkien kautta jopa paremman kuin alunperin oli tarkoitus. Ainakin oppilas oppii tällaisesta työstä enemmän.

Muotoilua ja tuotesuunnittelua on jokapuolella. Joku on suunnitellut sen bussin, jolla oppilas tuli aamulla kouluun, samoin tuolin,jolla istut, kirjan kannet, joita katselet jne. Mitä pienemmästä oppilaasta on kyse, sitä varmemmin hän ei ole tullut edes ajatelleksi sitä. Toisaalta myös vanhempien oppilaiden kanssa on syytä tehdä näkyväksi tuotesuunnittelua. Myös jokainen tuote, jonka oppilas käsitöissä valmistaa, on kohdannut matkallaan ideasta valmiiksi käsityötuotteeksi monenlaista pohdintaa, valintaa ja erilaisia tuotesuunnittelun vaiheita. Usein oppilas ei itsestään tule tätä ajatelleeksi ja siksi opettajan onkin hyvä keskustella vielä valmiin käsityön äärellä oppilaiden kanssa tästä tuotteen matkasta ideasta valmiiksi. (Muotoiloa, 2009, 24 - 27)