Muoviteknologian harjoitukset

Kuvassa näkyvät kaikki kolme erilaista muovinkäsittelyä. 

Tosin salaattiottimien keskellä oleva ura ei kuvassa kyllä näy.

Metallitöiden harjoitukset

Allaolevassa kuvassa näkyvät metallityöni. Lampetin osa, johon kynttilä laitetaan, on alumiinista taivuteltu. Lampetin valoaheijastava osa on pakotettu kuparista. Lampetin kahva on taottu metallista.

Kuparilevyn pakottaminen

Kuparilevyn pakottamisesta ajattelin ensin tehdä perinteisen löylykauhan, koska löylykauhamme on rikki. Suunnitelma kuitenkin muuttui, sillä halusin koittaa yhdistää useamman metallityön. Ajattelinkin tehdä pienen lampetin. Kuparilevyä käyttäisin lampetin heijastuslevynä. Paksumpaa eli 6 mm metallitankoa käyttäisin kuparisen heijastuslevyn ja kynttilän telineosan yhdistämiseen. Kynttilän telineen tekisin alumiinista.

Kuparilevyn pakottaminen oli minulle ihan uutta. Kuparilevylle piirrettiin ensin harpilla halutun kokoinen ympyrä. Levy piti ensin leikata karkeasti muotoonsa eli ympyräksi metallisaksilla. Kuparilevyn reunan hioin paremmin muotoonsa isolla metallihiomakoneella. Lopuksi vielä viimeistelin levyn reunan käsin metalliviilalla.

Seuraavaksi levy piti kuumentaa tulen liekillä eli puhaltimella. Sitten levyä pakotettiin eli muokattiin kuperaan muotoon. Laitoin levyn mahdollisimman keskikohtaansa putkimuotin päälle. Sitten löin levyä useita kertoja pyöreäpäisellä vasaralla. Lampetin heijastuosasta ei tarvitse tulla yhtä syvä kuin löylykauhasta. Niinpä ehdin saada yhdellä levyn kuumentamisella kuparin tarpeeksi kuperaksi.

Lopuksi vielä kiillotin kuparia AutoGlym-vahalla ja käsipyyhkeellä hinkkaamalla. Sillä sai aikaiseksi mukavan kiillon, jolloin kynttilänliekki heijastaa hyvin valoa.

Emaloidut korut ja tompakkilangasta punotut korut ovat jo aiemmassa blogitekstissäni.

Samoin alumiinilevyn taivuttaminen viisikulmaiseksi rasiaksi on kerrottu 

Metallityön opetusjakso -blogitekstissä. Alumiinilevyn taivuttaminen ja pop-niittaus ovat minulle tuttuja opettajankoulutuksen teknisten töiden opetusjakson ajalta.

Metallitangon takominen oli minulle ihan uusi työmenetelmä. Aluksi kuumensimme metallitankoa hitsausliekillä. Tällä tekniikalla sain lyödyksi kiinnityspään tangosta sopivan litteäksi. Seuraavana päivänä tein ruuvipenkkiin kiinnittämällä ja erityisellä työkalulla metallitankoon kierteet. Jatkoin työskentelyä kuumentamalla metallitankoa myös ahjolla. Nyt löin taontavasaralla tankoa alasimen  ns. sarven kohdalla. Tankoon piti lyödä hieman sarven yli, jotta sai tangon sopivasti kaareutumaan. Vaikka takominen on työmenetelmänä aika raskasta, niin sitä oli mukava päästä kokeilemaan. 

Oppilaiden kanssa tehtäessä pitää muistaa erityisesti kuumatyöskentelyn työturvallisuusasiat. Muistuta ja näytä tehtäessä suojahanskojen käyttö, pihdeillä kuumasta työstä kiinnipitäminen ja riittävä etäisyys ahjosta tai muusta kuuman lähteestä. Myös suojatakin tai -haalarin käyttö on suotavaa. Riittävän rauhallinen ja häiriötön työskentely kuumatilaoissa on erittäin tärkeää.

Mielestäni lampetista tuli ihan onnistunut metallityö-kokonaisuus. Ja kuten kuvasta näkyy, kuparinen heijastusosa heijastaa hyvin valoa. Vanhan ajan "taskulamppuni" on valmis. Olen lopputulokseen tyytyväinen.

Metallityön opetustehtävä

Metallityönä oppilaat voisivat tehdä alumiinilevyn taivutuksen pieneksi laatikoksi. Tarkoitus on tehdä pieni rasia, jonka kannen voisi tehdä puusta, ohuesta puulevystä tai metallista. Rasiaosa voidaan tehdä joko viisi- tai nelikulmaiseksi. Nelikulmainen rasia kannattaa tehdä mikäli oppilaat ovat ensimmäistä kertaa tekemisissä metallin kanssa. Mikäli oppilailla on jo ennen ollut metallitöitä, voidaan ajatella tehtäväksi viisikulmainen rasia. Materiaali kanteen voidaan valita oppilaan mieltymyksen mukaan tai sitten käytettävissä olevien materiaalien ja resurssien mukaan.

Rasian kokoa voidaan mallipiirroksesta pienentää tai suurentaa oppilaan haluaman käyttötarkoituksen mukaan. Kohtuullisen pieni rasia kannattaa tehdä, jos koululla ei ole käyttää erityistä metallitaivuttamis- eli pokkaustyökalua. Pienen rasian saa taitetuksi taittopihdeilläkin. Taittamista kannattaa hieman harjoitella, joten vanhoja metallinpaloja kannattaa tässä uusiokäyttää harjoitteluun.

Vaikka paperimalli olisi suunniteltu ja piirretty hyvin, niin taittaminen ei aina mene ihan millilleen juuri siihen mihin on tarkoitus. Taitettujen kulmien viimeistelyyn voi käyttää sopivan kokoista puupalaa. Sopivan kokoinen puupala saattaa löytyä joko ylijäämälaatikosta tai sellaisen voi tehdä. Puupala laitetaan rasian sisään ja toinen puupala otetaan ulkopuolelle. Sitten kiinnitetään rasia ja sopivan kokoinen puupala ruuvipenkkiin ja naputellaan kolmas puupala lyöntisuojana kulmia siistimmäksi.

Rasian kansi voitaisiin vielä päällystää kankaalla. Kansikankaan alle laitettaisiin mahdollisesti myös pehmustusta jonkin verran, jolloin rasiaa voisi käyttää neulatyynynä. Tällöin työhön tulisi integroitua tekstiilitöitä ja se voitaisiin toteuttaa yhteisprojektina.

Mallin jäljentämisen työkalut.

Jaksosuunnitelma

Metallityöstöjakso 3 x 2 tuntia

Kannen tekeminen 3 x 2 tuntia

Ensimmäinen kaksoistunti

Oppilaita voidaan motivoida tuomalla näytille erilaisia metallirasioita. Voidaan esittää aiheeseen ja suunnitteluun johdattavia kysymyksiä: mitä haluan/halutaan säilyttää rasiassa? Kenelle rasia tulee? Aluksi pitäisi kertoa metalleista   ja niiden työstämisestä oppilaille. Esitellään erilaiset metallityövälineet mm.: metallisaha, peltisakset, pora, viila ja vesihiomapaperi. Opettaja näyttää metallin leikkaamisen ja taittamisen. Alumiinia leikattaessa kannattaa huomioida leikkaussuunta. Sakset nostavat hieman toista reunaa leikattaessa. Kannattaa leikata niin päin, että tuosta "nostovaikutuksesta" on hyötyä myöhemmin, kun metallia aletaan taittaa eteenpäin.

Tehdään paperisuunnitelmat tai kopiodaan oppilaille valmis suunnitelma x 2. Toisen paperisuunnitelman voi leikata ja havainnollistaa sillä taittamista ja työjärjestystä. Oppilaille jaetaan sopivat palat alumiiinia. Piirretään alumiiniin irtileikatun mallin mukainen kuva käyttämällä mattopuukkoa, metalliviivainta ja teippiä apuna. Leikataan rasia-aihio alumiinista peltisaksilla. Opettajan kannattaa vielä uudelleen näyttää peltisaksilla leikkaamisen suunta, ennenkuin oppilaat alkavat leikata työtään.

                                            Alumiinin leikkaamista.

Toinen kaksoistunti

Näytetään rasian reunojen taivuttaminen. Läpikäydään yhdessä taivuttamisjärjestys. Oppilaat taivuttavat rasiansa ensimmäisellä tunnilla. (Ainakin suurin osa heistä.) Taivuttamisen viimeistelyä.

Toisella tunnilla: Rasian liitokset on tarkoitus tehdä pop-niiteillä. Oppilaille pitää opettaa pop- eli vetoniittauksen välineet ja työtavat. Huomioitavaa: Reijän kohdan merkkaaminen. Poraamisen aloituskohdan merkkaaminen piikillä. Varovaisuus poraamisen alkuvaiheessa, ettei terä ala vaeltaa. Pop-niitin asettaminen oikein päin. Pop-niitin kiinnittämistyökalun käyttäminen.

Mikäli jollakulla oppilaalla meni taivutteleminen ensimmäisellä tunnilla aivan pieleen, niin vielä ehtii tehdä uuden rasian. Opettaja auttaa.

                                             Alumiinin taivuttamista taivutuspihdein.

Kolmas kakoistunti:

Viimeisten pop-niittien kiinnittämiset. Rasian kulmien hiominen viilalla ja lopuksi teräsvillalla tai/sekä hiomapaperilla. Alumiinin viimeistely: kiillotus ja/tai lakkaus. Aikaansaannosten esittely.

Kannen tekeminen:

Ensimmäinen kaksoistunti

Kannen suunnittelu, mallipiirtäminen ja sopivan kannen mittaminen. Valitaan kannen materiaali. Puusta tehtäessä aloitetaan sopivan palan sahaamisella. Jatketaan kannen alapuolen uran tekemisellä.

Metallista tehtäessä mitataan minkä kokoinen kansi sopii rasiaan. Tehdään paperimalli. Sovitetaan. Piirretään ja leikataan alumiinista.

Toinen kaksoistunti

Jatketaan kannen työstämistä. Puinen kansi pitää käsitellä vahalla, lakalla tai petsillä. Annetaan välillä kuivua ja käsitellään uudelleen.

Alumiinikansi taivutellaan muotoonsa ja kiinnitetään kulmat pop-niitein.

Kolmas kaksoistunti

Puiseen kanteen tehdään mahdollinen pehmuste ja kangaspäällinen.

Metalliseen kanteen tehdään kulmien viimeistely edellä opetetun rasian viimeistelyn mukaan.

Kootaan valmiit kannelliset rasiat yhteen ja tarkastellaan niitä. Mietitään yhdessä mitä opittiin, missä onnistuttiin ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Opintojakson tavoitteiden nelikenttämalli:

  Tavoitteet:                                                                   Tavoitteet:

Tiedot ja taidot:  *alumiinin taittaminen  *alumiinin leikkaaminen peltisaksilla  *alumiinin taivuttaminen peltipihdeillä tai    pokkauskoneella  *alumiinin poraaminen  *pop-niittaus  *alumiinin viimeistely	Suunnittelun taidot:  *rasian mallin suunnittelu/valitseminen    minkälaisen rasian tekee  *minkäkokoinen rasia  *kenelle rasia tulee  *mitä rasiassa pidetään  *minkälainen kansi tehdään  *minkälainen kokonaisuus rasiasta tulee
Työskentelyn taidot:  *työvälineiden oikea ja    tarkoituksenmukainen    käyttäminen  *annettujen ohjeiden mukaan    työskenteleminen  *työturvallisuus	Kasvamisen taidot:  *epäonnistumisen sietäminen  *sinnikkyys ja pitkäjänteisyys        työskentelyssä  *ilo ja innostuminen omasta tekemisestä  *valmiista rasiasta eli aikaansaadusta työstä    iloitseminen

Emaloidut korut

Saimme kouluelektroniikan korukurssilla kokeilla myös kuparikorulaatan tekemistä. Tällöin kuparilevy laitettiin kahden metallimuotin väliin. Muottiin sopiva puraisin pudotetaan muottikoloon. Sitten puraisinta lyödään kovaa vasaralla/pienellä lekalla. Puraisin ja muotit poistetaan ja tuloksena on muotin kokoinen kuparilevyn pala. Kuparilevyyn saattoi vielä tehdä pienen reijän ketjukiinnitystä varten.

Pari tällaista laattaa halusin emaloida. Emalointi tehdään niin, että mahdollinen suojamuovikalvo kuparilevyltä poistetaan. Mikäli levyn reunat ovat naarmuiset tai terävät, ne kannattaa hioa sileiksi ennen emalointia. Samoin siloitetaan myös mahdolliset naarmut. Mikäli levy on kovin rasvainen, niin se kannattaa nyt puhdistaa.

Seuraavaksi levylle töpötetään, tiputellaan sopiva määrä emalointijauhetta. Emalointijauheita on saatavana monen värisiä. Niinpä eri väreistä voi tehdä myös erilaisia yhdistelmiä tai sekoituksia. Pieniä kuvioitakin voi koittaa saada levylle esim. kakkupaperin tai muun paperimuotin avulla. Kun värijauhe on tiputeltu levylle, se siirretään varovasti kuumalle keittolevylle. Keittolevy kannattaa suojata ensin toisella levyllä, jonka päälle emaloitava kuparilevyn pala laitetaan. Emaloitavan levyn siirtämiseen kannattaa käyttää apuna esim. metallista paistinlastaa tai palettiveistä. Emaloitavan levyn annetaan hetken olla kuumalla levyllä. Emalointi on valmis, kun jauhe sulaa kokonaan ja alkaa näyttää valuvalta nesteeltä. Ole varovainen, kun siirrät emaloidun levynpalan pois kuumalta levyltä. Ensinnäkin se on kuuma, eli käytä taas paistinlastaa tms. apuvälinettä. Toiseksi; sormesi lipsahtaa helposti ohuelta kuparireunalta emaloinnin sisäpinnalle ja sulanut jauhekuviointisi voi sotkeentua. Toimi siis rauhassa, ilman kiirehtimistä ja ole tosi varovainen siirtämisessä. Kun sulanut emalointijauhe on kuivunut, on koru valmis laitettavaksi nauhaan tai ketjuunsa.

Emalointi oli aika helppo metallin käsittelytapa. Niinpä se sopii jo aika pienillekin koululaisille. Tarpeen on kuitenkin huomioida turvallisuusnäkökohdat. Pidä emalointia kerrallaan tekevä ryhmä pienenä. Muistuta keittolevyn ja emaloitavan levyn kuumuudesta. Korosta rauhallista ja kiireetöntä työskentelyä, jotta törmäilyltä ja muilta vahingoilta vältytään.

Tompakkimetalliketjun punominen

Tompakkimetallilankaa saatiin noin 1,5 - 2 m. Lanka kierretään erityisen kierteyttämistyökalun avulla tiiviiksi spiraaliksi. Kierteytystyökalu on kiinnitettävä pöytään esim. ruuveilla tai ruuvipuristimella. Kierteytystyökalun sopiviin reikiin pujotetaan kierteytyspuikko. Metallilanka saadaan paremmin kierteytyspuikon ylähahloon, jos langan yläpäähän lyö vasaralla. Seuraavaksi lanka kierretään kierteytyspuikkoon. Jos käytti puikon hahloa, niin lankaa pitää kiertää myötäpäivään. Lankaa täytyy pitää kireällä, jotta kierrettävästä spiraalista tulee tarpeeksi tiukka. Lanka ei kuitenkaan saa mennä kaksikerroin puikolle. Jotta saat pidetyksi riittävän kireän otteen langasta, kannattaa käyttää työhaskaa ja pitää telineen reunasta kevyesti tukea lankakädellä. Kun koko lanka on spiraalilla, saat sen irrotetuksi puikosta katkaisemalla läpi pujotetun langan pään.

                                            Tompakkilangan kierteyttämistä.

Seuraavaksi spiraali sahataan lankalenkeiksi sahaustukea apuna käyttäen. Sahaamisessa käytettiin pientä, kapeateräistä metallisahaa, myös hopeasahaa voi käyttää. Spiraalia tuetaan sahaustukea vasten peukalo-etusormi -otteella. Sahaamisen edetessä spiraalia liikutetaan hitaasti ylöspäin tuessa. Paras sahauskulma olisi n. 45 astetta, jolloin sahaat ainakin kahta lenkkiä yhtäaikaa. Terän sai liikkumaan spiraalia sahatessa paremmin, jos käytti terään vahaa. Vahaa hieraistaan terään muutaman sentin matkalle. Ajoittain kannattaa hieraista terään lisää vahaa. Liian kovaa ei saa sahatessa painaa, jottei ohut sahanterä katkea. Terään jää ajoittain roikkumaan jo katkenneita lenkkejä. Ne kannattaa aika nopeasti poistaa terästä, jotteivät ne naarmuunnu.

                                           Valitettavan epäterävä kuva lenkkien sahaamisesta.

Seuraavaksi avonaisista, sahatuista lenkeistä taivutetaan suljettuja lenkkejä toinen toisensa perään. Lenkkien taivuttamisessa käytetään apuna kahta paria aika pieniä, sileäpäisiä, laattapihtejä. Alkuun taivutin yhden lenkin lukkoa varten. Tähän aloituslenkkiin pujotin kaksi uutta lenkkiä yksitellen ja suljin ne pihtien avulla. Tätä kahden lenkin pujottelua ja sulkemista sitten toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Mitä paremmin lenkin saa suljetuksi kiinni, sitä sileämpi ketjusta tulee. Sitten vain pujottelin yhä lisää lenkkejä toisiinsa, kuitenkin aina kaksi yhteen. Tämä punonnan nimi on muinaisketju. Kun lopulta riittävän pitkä ketju on valmis, niin loppuun laitetaan taas vain yksi lenkki. Tähän saadaan lukon toinen pää pujotetuksi. Lopulta ketju laitettiin vielä ns. myllytyskylpyyn. Tässä kylvyssä ketju kiillottui ja suurin osa terävistä reunoista ja epätasaisuuksista katosi. Ketjusta tuli todella kaunis ja aikalailla kultaketjun näköinen. Ketjun tekeminen oli yllättävän helppoa ja yksinkertaista.

Valmiit korut.

Minä pukeutujana


Mielestäni olen pukeutumisessani käytännöllinen. Pukeudun ilahduttaakseni itseäni ja 

pysyäkseni lämpimänä. Töissä käytän paljon farkkuja ja erilaisia t-paitoja, pitkähihaisia 

paitoja sekä paitapuseroita. Toisinaan laitan päälleni puolihameen. Tällöin valintani on 

liehuvahelmainen farkkuhame tai alaspäin levenevä, klassinen, musta pitkä puolihame. Tuo 

musta hame on eräs lempivaatteistani, jonka olen saanut tuttavalta vähän käytettynä. 

Erityisesti pidän Desiqualin vaatteista, mutta minulla on myös Guess`n, Espritin, Vilan ja 

VeroModan vaatteita.

                                          Lempifarkut ja -paita.

Jos oikein tarkkaan koitan miettiä, niin pukeutumisessani on vaikutteita 50-luvun tyylistä. 

Pienellä vähän uudemman tyylin vivahteella. Joinain päivinä vähemmän, toisina enemmän.

Lempiasusteeni on magentan punainen ryppykankainen tuubihuivi. Lempivärejäni ovat

vaaleanpunainen, pinkki, magentan punainen ja sinisen sävyt. Vihreä on väri, jota 

kaapistani ei löydy ollenkaan. Vaikka silmäni ovat osittain vihreät, niin vierastan vihreää 

väriä vaatteissani. Joskus nuorempana minulla oli vaalean mintun vihreä collegepaita, 

mutta muita vihreitä vaatteita en edes muista omistaneeni. Muiden päällä vihreä on ihan 

ok, minulla ei.

                          Kuvassa eräs lempipaitapuseroni ja nilkkapituinen lempi-puolihame.

Vaatteita joita en pukisi päälleni ovat ns.hiphoppari-tyyliset ylisuuret ja roikkuvat vaatteet.

Myös lantiofarkut ovat mielestäni epämukavat. Olen sellaisia joskus kaupassa sovittanut, mutta

todennut ne minulle sopimattomiksi. Tämä johtuu myös siitä, että vartalomallilleni ei sovi

lantion leveimmälle kohdalle päättyvät vaatteet. Lantioni on leveähkö ja siksi yläosan vaatteen

tulee joko ylettyä lantion yli tai loppua jo ennen lantiota. Miellän lantiofarkut myös esteettisesti

ruman näköisiksi ja mielestäni lantiofarkkujen käyttäjän ulkoilme on aivan liian huoleton tai

rento makuuni. Enkä kestä ajatusta, että ns. työmiehen vakoni vilkkuisi tahattomasti esim.

kumartuessani tai kyykistäessäni. Se olisi mielestäni kerrassaan kuvottavaa.

En myöskään käytä julkisesti pieniä toppeja tai nirunaruolkaimellisia yläosia. Tässä kohtaa olen

konservatiivi. Mielestäni liian paljastavat vaatteet eivät kuulu julkisen pukeutumiseen. Lyhyen

hameen saatan joskus laittaa, mutta senkin nykyään harvemmin kuin nuorempana. Toisaalta

jakkupukua pidän äärimmäisen harvoin. Suorat pitkät housut kuuluvat pukeutumiseeni nekin todella

harvoin. Kaapistani ei löydy samaa sarjaa olevaa jakkua ja suoria housuja. Saman valmistajan 

pariksi tarkoittama jakku ja lyhyt hame kyllä löytyy.

                                                      Pinkki tyllihelmamekkoni.

Juhliin laitan yleensä hameen tai mekon. Minulla on kaksi 50-luvun tyylistä mekkoa, joissa on

molemmissa alaspäin levenevä helma ja tyllihelma. Näitä hameita en käytä aivan joka juhlassa,

vaan varsinkin meidän kylän suulitansseissa, joissa olen yleensä juontajana. Toinen tilaisuus,

mihin saattaisin noista mekoista jommankumman laittaa, on taidenäyttelyn avajaiset.

Hieman arkisempi 50-luvun tyylinen vaatekokonaisuus.

Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti:
vahvistin tietokonekaiuttimille

Ideani lähti liikkeelle omasta tarpeesta saada kauttimet tietokoneelle työhuoneeseeni. Kuten ehkä jo olette huomanneet, olen jossain määrin innostunut pingviineistä. Niinpä päätin yrittää tehdä pingviinin muotoisen kaiuttimen. Itseni lisäksi lapset ja lapsenmieliset voisivat olla kiinnostuneita tämän näköisestä tuotteesta.

Aluksi suunnittelussa käytin apuna edellisen puuteknologian työn tuparilahjan pingviininmuotoista kaavaa. Kaavaa suurentamalla ja hieman uudelleen muotoilemalla sain aikaan kaavan myös kaiuttimien kotelolle. Piirtelin myös joitain malleja itselleni siitä, miten kaiuttimen kyljet eli sivut tehtäisiin. Kun idea alkoi hahmottua pääsin töihin. Käyn tässä läpi työvaiheet vain lyhyesti. Koulutuksessa teimme yhdessä elektroniikkaosuuden. Tämä oli hyvä, sillä itselläni ei ole elektroniikkaosaamista ennestään. Työ oli melko vaativa. Rauhallisesti ohjeiden mukaan edeten työn sai kuitenkin valmiiksi. Ohjeet olivat aika selkeät ja apua sai tarvittaessa. Onneksi olin myös juottanut kaiken oikein, sillä kokeiltaessa vahvistin toimi, jee!

Puuntyöstövaiheet eli kaiuttimien kotelon rakentaminen

Ensin sahasin vannesahalla liimapuulevystä pingviinihahmot sekä päälikanteen että pohjalevyyn. Seuraavassa työvaiheessa opin piilonaulaamisen, kun kiinnitin pohjalevyn kylkien puukappaleisiin. Löin siis nauloja sopiviin kohtiin pohjalevyyn. Sitten katkaisin niistä kannat. Laitoin naulojen ympärille ja väleihin liimaa. Löin naulojen kohdalle muutamia puukappaleita. 

Annettuani rakennelmani kuivua jonkin aikaa, siirryin hiomaan kylkiä. Siirryin siis nauhahiomakoneelle, jossa hioin kylkien puukappaleet pohjalevyn muotoon. Tässä vaadittiin rauhallisuutta ja vakaata kättä. Seuraisin hiomista pohjapuolelta, johon olin piirtänyt pingviinin ääriviivat. Näin sain tehdyksi haluamani muodon kaiuttimelle. Kansilevyä ajattelin hioa vielä enemmän lopulliseen muotoon sitten kun kaikki muu olisi jo aikalailla valmista. 

Seuraavaksi kansilevyyn tehtiin sopiviin kohtiin reijät kaiuttimille. Niiden päälle olin ajatellut tekeväni pingviinin vatsan. Vatsan alle suunnittelin kaksi reikää äänenvoimakkuuden säätönappulaa ja kaiutinbalanssia varten. Pingviinin sisälle laitettavat elektroniikat ajattelin pujottaa sisään pohjan kautta. Pohjaan varasin palan liimapuulevyä. Työn edetessä suunnitelma kuitenkin muuttui sen verran, että laitoin ensin pohjan kiinni ja pujotin elektroniikat sisään kaiuttimelle varatun reijän kautta. 

Lopuksi vielä hioin yläjyrsimellä kotelon reunoja pyöreämmiksi. Ne olisivat saaneet olla vielä vähän pyöreämmät, sillä pingviinin päälle pujotetun kankaan saumat jäivät paikoin hieman pystyyn. Kangas on liimattu pingviinin päälle.

Päätin tehdä sähkön ja äänilähteen ulostulot/sisäänmenot pingviinin taakse. Tein liittimille tehtyjen reikien siistimiseksi niiden ympärille maalatusta metallilevystä päällilevyn. Pyöristin sen kulmia ja tein ruuveille kulmiin reijät.

Nokka on tehty vanhasta kertakäyttöshampanjalasista. Sahasin sitä hieman lyhyemmäksi. Tein pyöristetyn puukappaleen, jonka ruuvasin kiinni pingviiniin. Olin liimannut lasiin kiinni huopaa ja nokan kärjen ompelin käsin pistoilla kiinni. Sitten nokka kiinni puupalaan kuumaliimalla. Vielä viimeistelyksi laitoin nokan ympäri kapean kaitaleen mustaa karvakangasta, jolla muu pingviinikin on päällystetty. Näin nokka sulautuu paremmin pingviiniin. Silmät löysin kangaskaupasta. Samaa paksua huopaa kuin nokassa on myös pingviinin alla ja kaksinkertaisena räpylöissä.

 

Yläkuva: Pingviini päällystettynä. Oik. Nenän kiinityksen apupalikka.

Rautalanka, jonka ympärille valkoinen karvakangas on ommeltu, on ennen ollut erään kaupan julistekoukku. Kiinnitin sen ruuvipenkkiin ja naputtelin vasaralla oikeista kohdista välillä lankaa siirtäen. Niin sain siitä sopivan muotoisen. Rautalanka on lopulta hitsattu yhteen päistään. Tässä kohtaa tunnustan, että isäni teki hitsauksen. Pujotin langan karvakankaineen ompelukoneen paininjalan alta ja ompelin reunan kiinni. 
Valkoinen vatsa on lopuksi kiinnitetty pingviiniin valkoisilla ruuveilla ylä- ja alareunastaan.

Työnä kaiuttimien rakentaminen elektroniikkaosuuksineen oli suuri ja aika vaativa projekti. Mietin, että jos ei ole kotona niin hyvää rakentelumahdollisuutta kuin minulla (mieheni on rakennusalalla), niin työ on ollut todella haastava tehdä. Työmme jäi kuitenkin vielä aika paljon kesken kevään lähiopetuksen jälkeen. Melko paljon työtä ja tunteja tämä projekti vaati, mutta olen lopputulokseen aika tyytyväinen.

Miten toteuttaisin työn peruskoulun 6. -luokkalaisten kanssa

Työ on mielestäni aivan liian vaativa 6.-luokkalaisille. Vain jos elektroniikkaosuudet voitaisiin saada puolivalmiina, voitaisiin ajatella työtä heidän ikäisilleen. Silti pitäisi olla luokka, jonka kanssa on jonkin verran jo ennen tehty jotain elektroniikkaa. Lisäksi kaikki sahaukset ym. puuntyöstövaiheet pitäisi tehdä käsin, koska mm. vannesahaa ei saa vielä tuon ikäinen käyttää. Työtä pitäisi paljon yksinkertaistaa.

Työ on haasteellinen myös opettajan tietotaitoa ajatellen. Mikäli eteen tulee ongelmia, on niitä osattava myös ratkaista. Esimerkiksi, jos kaiuttimet eivät toimikaan, niin mitä kaikkea pitää tarkistaa? Kylmäliitokset on poissuljettava. On huomioitava, että kaikki oleelliset kohdat joissa napaisuus on tärkeää, on kytketty levyyn oikein. Ovathan kaiuttimen kytkentäjohdot oikein? Ja monella meidän kurssista riitti ihan se, että tarkisti, että sähköjohdon asetus on oikein.

Jos ajatellaan tuota minun tekemää pingviiniä, niin kyllä senkin voi touteuttaa. Tekisin kuitenkin sen niin, että tekisimme kuution tai suorakaiteen mallisen kaiuttimen kotelon. Sitten maalaamalla tai kangasviimeistelyllä saisimme siihen pingviinin tai esim. ankan tai pöllön hahmon. Kulmat voidaan tehdä valkoisella tai sinisellä maalilla tai kankaasta, ikäänkuin tausta näkyisi kulmissa. Mikään ei estä ajattelemasta pingviiniä tällä kertaa huumorimielellä kuutiona.

Teoriaosuuksissa pitäisi oppilaille opettaa elektroniikan perusteita tai ainakin kerrata ne, mikäli luokka on tehnyt elektroniikkaa ennenkin. Kytkentäkaavion lukeminen, kylmäjuotokset, komponenttien napaisuudet, alumiinilevyjen tekeminen ja se miksi ne tehdään pitäisi ainakin opettaa oppilaille. Koko kahden oppitunnin kertaa ei kannata teoriaa opettaa, vaan parasta on, että toisella tunnilla oppilaat pääsevät itse jotakin tekemään tai kokeilemaan.